Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Butterfly, 05.02.2011 14:05
Katsottu 1384 kertaa
Pala sinistä taivasta vilkuttaa minulle lempeästi. Tunnen hukkuvani kullankeltaiseen viljapeltoon, joka elää ympärilläni. Jossakin kauempana maatalojen isännät viheltelevät tarkastellessaan tiluksiaan, toisaalla pikkulapset kiipeilevät omenapuissa ja itkevät pudotessaan. Unna leikkii jossakin kauempana, en kuitenkaan erota sitä tiheiden korsien takaa. Hyvä koira, ajattelen. Se pysyy rauhallisena, vaikka lähellä peltoa valuu kiireisten autoilijoiden jono hurjasti kohti kaukana siintävää kaupunkia. Yritän hahmottaa pumpulipilvistä tunnistettavia kuvioita. Tuolla loikkii jänis pilvenhattaraporkkana hampaissaan, lännestä kohoaa vankka pilvimuuri, joka uhkaa pimentää koko taivaan. Lämmön hyväilyyn on helppo antautua. Taidan jopa hetkeksi nukahtaa, niin suloisesti kesätuuli puhaltelee poskilleni kuvioita. Havahdun hereille. Unna talloo vihreillä tassuillaan merensinistä t-paitaani, jonka olen saanut lahjaksi vanhemmiltani. Naurahdan, ja yritän työntää koiraa kauemmaksi. Hypistelen puuhelmistä koottua kaulakoruani ja letitän hennanpunaisella sävytettyä tukkaani. Olo on rauhallinen ja raukea, keskipäivän auringon polttava kehä tuntuu poraavan otsaani aukon, josta kaikki arjen stressi valuu ulos. Hengitän mausteista ilmaa, hymy leviää suupielestä toiseen, Samassa hennon violetti perhonen lehahtaa kämmenelleni. Helmiäisenvalkoiset seittikuviot risteilevät sen siivissä monimutkaisina, vaativina. Se on kuin taitava, yksityiskohtainen mutta silti niin yksinkertainen taideteos. Siipien pinta on hieman untuvainen, mustat silmät tuijottavat jonnekin kauas. Pikkuinen sinisiipi astelee ujosti eteenpäin tunnustellen tietä tuntosarvillaan. Se on kevyt kuin tuulen henkäys. Perhonen empii hetken, levittää siipensä ja lehahtaa sitten ilmaan. hetken aikaa se jaksaa kierrellä lähettyvillä, kunnes lepattaa vaiti kauemmas. Seuraan sen menoa. Uusi ystäväni pysähtyy kissankellon helmalle, kurottaa kohti mettä ja häipyy taas. Katselen sen epävarmaa lentoa, kunnes se katoaa näkyvistä. Jostakin lehahtaa parvi uusia sinisiipiä. Kaksi perhosta irtautuu joukosta, ja ne leijailevat kepeästi heinien kätköön. Lempeä nauru purkautuu huuliltani, kun katselen perhosten tanssia valonsäteessä. Oloni on auringonkeltainen ja syvänsininen.