Kirjoitukset

Lupaus

AurinkoA, 12.02.2011 20:32
Katsottu 1302 kertaa

Hän sanoi vähän. Lupasi vielä vähemmän. Ahdistui kasvoi ja kietoutui ympärille kunnes päästin irti liian nopeasti polttaen kämmeneni. Vapautettu köysi lojui ympärilläni, mutta ajatusten hyökätessä päälleni köysi kiristyi ja nyt tunnen tukahtuvani. Huudan ja riuhdon. Ihmiset katoavat ympäriltäni ja jään mytyksi yksin. Kylmä laatta hyväilee poskeani kylmän veden tavoin enkä saa ääntäni enää kuulumaan. Ajatukset päässäni liikkuu luodin tavoin ottaen kimmokkeen jokaisesta tekemästäni virheestä ja vuodan kuiviin. Kukaan ei näe, kukaan ei kuule. Oma hiljaisuuteni hukuttautuu muiden naurun alle. Haluan hyökätä pystyyn, ravistella ja ymmärtää. En pysty nousemaan jalkani luiskahtaessa jään pinnalla satuttaen yhtä enemmän ja enemmän. En pysty ravistelemaan sinun jo luisuessa pitkälle liukuun ennen minua. En pysty ymmärtämään ennen kuin siihen annetaan lupa. Yritän koota sirpaleista kokonaisuuden, mutta liian monta sirpaletta on hävinnyt. Ne liukuvat jään liukasta pintaa eikä minulla ole voimia kerätä niitä kasaan. Minun voimani eivät riitä edes itseeni, kuinka ne voisivat riittää johonkin ylimääräiseen? Tyhjät lupaukset osuivat enemmän kuin hiljaisuus. Hiljaisuudessa ei lausuta sanoja satuttamisen pelosta. Maistan veren suussani. Olen valmis ryömimään kunnes saan polveni pitävälle pinnalle. Olen valmis nousemaan kunnes polveni naarmut kirvelevät liikaa. Puren hampaat yhteen enkä suostu myöntämään virheitäni ennen kuin kuulen äänesi. En tarvitse syyttäjää, tiedän jo syyllisen. En kaipaa muuta kun kasvosi jotta voin tehdä tästä lopun ja vapauttaa köyden muiden käsiin. He tekevät siitä kauniimman kuvion ja rispaantuneet kohdat parsitaan vahvemmin yhteen. Haluan vain olla oma itseni enkä pysty siihen ilman suustani purkautuvia totuuksia. Anna minulle lupa, sanat tulevat pehmeinä pistoina tuskin sinuun edes osuen. Lupaan sen. Ja vielä enemmän.

Kommentit