Kirjoitukset

Kaksi sisarta 3.osa

tinakenkatytto, 13.03.2011 2:34
Katsottu 1570 kertaa

Me treffailtiin Lunan kanssa useasti ja ihan huomaamattamme alettiin leikkisästi nimittää meitä pariskunnaksi. Ei siis voi sanoa mitään tarkkaa aikaa, milloin meidän seurustelusta tuli virallista, mutta se vaan tapahtui hiljakseen, kun me oltiin niin paljon yhdessä. Kai se meni ihan itsestään luontevasti. Yleensä me ajeltiin kaupungilla, käytiin leffassa tai syömässä. Pari kertaa mä olin vieny Lunan kämpilleni. Yks kerta me sitten taas ajeltiin keskustassa. Luna oli selkeästi muuttunut vilkaammaksi mun seurassa. Se innostui helposti erilaisista jutuista ja näytti tunteensa iloisesta naurusta aina kiukkuun asti. Toisalta Lunan temperamenttisuus teki siitä entistä kiinnostavamman. Se oli räiskyvä ja nautti asioista täysillä. Ei siitä yksinkertaisesti voinut olla pitämättä. ”Kuule mentäskö meille?” Luna heitti mulle yks kaks. ”Siruki haluis varmaan nähdä sut.” ”Ai meinaaksä että jonkun sun sukulaisen on kelpuutettava mut ensin?” mä naurahdin ja virnistin Lunalle. ”No höh! Eikä, olis vaan kiva viedä sut välillä meille, kun sunkin kämpillä ollaan oltu.” Luna tönäisi mua hellästi. ”No toki me voidaan mennä. Mitäs systeris siihen tuumaa, kun sä tuot yhtäkkiä yllätysvieraan paikalle?” mä kysyin odottavasti. ”Ei se mitään välitä. Se on kysellykkin susta jo paljon,” Luna vastasi. ”Eli tenttiä on jo tehty?!” mä jatkoin kiusoittelua. ”Joska!! Ei ole!!” Luna korotti ääntään ja väänteli naamaansa mutruksi. Mä purskahdin nauramaan Lunan ilmeelle ja taputin sitä olkapäälle: ”Voi muru sua.” Luna vilkaisi mua ja senkin pokka petti ja pian se heläyttikin kuplivan naurunsa. ”Mennääs sitte höpsö,” se leperteli ja kietoi kätensä mun käsivarren ympärille tiukasti. Lunan sisko Siru tosiaan otti mut hyvin leppoisasti vastaan. Kun me pamahdettiin sisään, oli Siru keittiössä teekuppi edessään vielä nallekuvioinen yöpyjama päällään. Sillä oli pitkät punertavansävyiset hiukset, jotka oli hajallaan ja yhtä ruskeat silmät kuin Lunallakin. Naisellisempi se oli muodoiltaan selkeästi enemmän. Kooltaan se ei ollut ihan niin pikkuinen kuin pikkusiskonsa, mutta muuten sen olemuksessa oli jotain haurasta. ”Moi Siru!” Luna kailotti jo eteisessä. Siru selkeästi hämmentyi nähdessään mut, todennäköisimmin johtuen rennosta asustaan. Todellakin ujo tapaus taisi olla tämä Siru. ”Moi…” sen katse harhaili mun ja Lunan väliä. ”Siru tässä on Joska, mun oma rakas kulta mussukka!” Luna intoili ja piti taas mua käsivarresta. ”Joo terve vaan,” mä tuumasin Sirulle, niin kun sen asu olisi ollut mikä tahansa. Siru sai vähän itseään takaisin ja tuumasi jo reippaammin: ”Moi, Luna onkin höpöttänyt susta taukoamatta.” ”Ai kaikki huonot puoletkin on jo ehditty tilittää…” mä naureskelin ja virnuilin taas Lunalle. ”En ole puhunu koko ajan! Varmasti en ole! Luna aloitti mutristellen. ”No et niin olekaan,” Siru kiirehti rauhoittelemaan. ”Hyvää se on vaan puhunut, se vastasi mulle ja väläytti jopa pienen hymyn, jolla se sai tunnelman selkeästi vapautumaan. Pian me jo istuttiin Lunan kanssa Sirun seurana kahvikupit nenän edessä. Ne oli muistelleet kimppakämppäänsä muuttoa ja mä taas kerroin Sirulle oman kimppakämppä-kuvioni. ”Joskan kämppäkaverilla on tyttöystävä, joka on ollu mulleki tosi kiva. Se on lainannu meikkejä ja muuta,” Luna selitti Sirulle vuolaasti. Mä vain irvistin koko kommentille. ”Joska ei tykkää Millasta, mä en tajua, se on niin nättikin!” ”No joo mut katsos, kun mun suosikkeja on peikkotytöt,” mä sanoin veikeästi vilkaisten Lunaa. ”Peikkotytöt… Ai semmoset kun mä?” sen suu oli yhtä hymyä. ”No just semmoset!” mä vastasin ja samassa Luna jo suuteli mua hyvin kiihkeästi. ”Voi teitä kahta kyyhkyläistä. Ootte te ihan hassuja, Siru tuumasi katseltuaan hetken meitä, ehkä jopa lopulta hieman vaivaantuneena. ”No mites Sirun miesasiat? Tottahan sulla on jono kosijoita oven takana?” mä heitin leikkisästi, kun me Lunan kanssa viimein irrottauduttiin toisistamme. ”Ei… missäs mulla ny semmosia olis,” se mutisi vähän vaikeana. Mä en viittiny kiusata sitä enempää, joten me jatkettiin Lunan kanssa jutustelua ihan vaan yleisellä tasolla. Pian Siru kuitenkin vetäytyi meidän seurasta omaan huoneeseensa. ”Sanoinko mä pahasti?” mä kysyin Lunalta. ”Ei et!” sanoi Luna vähättelevästi. ”Sirulle on nuo miesasiat vähän arka paikka, kun se ei oo koskaan vakavasti seurustellut.” ”Ei ikinä?!” mä sanoin aidosti ihmeissäni. ”No ei, on sillä ihastuksia ollut, mutta vaan muutaman kanssa kehittyny edes vähän juttua. Ne on kuitenki sitte kaatunu aina. Siru on ollu niistä jutuista aika hajalla, koska se olis halunnu vakavampia suhteita.. Sen sydän on sitte aina särkyny. Eikä se kauheen helpolla lähesty ketään.” Siru kertoi. ”No se on tuttua varmaan itse kullekin, että viinaksia tulee naukkailtua, jos vastakkaista sukupuolta on lähestyttävä,” mä vastasin kokemuksen syvällä rintaäänellä. ”Niinhän se usein menee, mutta Siru ei juo ollenkaan. Se ei mutsin takia oo koskaan halunnu,” Luna selvensi asiaa. Pointsit Sirulle, mä ajattelin mielessäni. Harva nyky-yhteiskunnassa pysty noin totaaliseen päätökseen jo noin nuorena, enkä mä kyllä itekään voinut ylpeillä asialla, koska niin monet lärvit oli tullut vedettyä. ”Antaa sen vaan olla, kohta se tulee takas, eikä muista enää koko asiaa,” Luna rauhoitteli. Ja Luna oli oikeassa. Me istuttiin Lunan kanssa sylikkäin sohvalla kattelemassa leffaa, kun Siru ilmestyi olohuoneeseen ja istui toiselle sohvalle töllöttämään leffaa, niin kuin ei mitään olisi ollutkaan. Melkein tuli kyllä sääli sitä. Jonkinlainen suojeluvietti sitä kohtaan mulla jostain syystä heräs. Vähän kun isobroidi tai jotain.

Kommentit