Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Ruhjeilla, 05.09.2011 15:05
Katsottu 1824 kertaa
Minä katson kuinka hän tuo toisen luokseen kkylään, molemmilla merkit petoksista mukanaan. En tahtoisi tuntea näin, en halua enää osata rakastaa, surra, tuntea katkeruttaa tai ylipäätään mitään. Tahdon sukeltaa syvään pimeyteen, kaus näkyvistä, pois mielistä. Tahdon lentää vapaana maailman laidan yli, jossa voin olla vain yksi monista tähdistä jotka kaikki vain loistavatturhaan tietämättöminä että ilahduttavat jotakuta. Kuinka jokin tunne tai ihminen voi hallita näin paljon. Saada auringon paisteen katoamaan, muuttamaan jokaisen ajatuksen vain sekunnin murtoosassa täysin päin vastaiseksi. Päivä on kaikin puolin pilalla ja mieleni tekisi oksentaa tämä ulos minusta, juosta itseni irti tästä saastaisesta kehosta. Hukata ajatukseni jonnekin, josta niiitä ei enään löydettäisi. Olen kuin Ruho keskellä metsää jota eläimet syövät pikkuhiljaa pala palalta riekaleiksi, kumpa voisin jo maatua sinne, muuttua osaksi luontoa, joka sekin kuolee lopulta kuitenkin.
Myslin, 23.09.2011 17:13
Kirjoitat vivaihteekkasti tunteistasi, mutta teksti tuntuu jäävän näin ulkopuoliselle kovin sananhelinäksi koska syyt ovat niin taka-alalla, ettei ole oikein mitään samaistumis pintaa.