Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Ronnie, 28.09.2011 13:44
Katsottu 1163 kertaa
Olen siis päättänyt kirjoittaa puhtaaksi erään vanhan fantasiatarinani, joka ei ole aikaisemmassa versiossaankaan kuin muutaman luvun mittainen. Nyt lisäsin tarinaan prologin, joka tulee tässä. Toivottavasti tarinan lisääminen tänne saisi minut inspiroitumaan sen kirjoittamiseen loppuun saakka. Teen tässä samalla hieman kokeiluja kirjoitustyylin suhteen, ja tässä ensimmäisessä pätkässä yritin keskittyä kuvailuun. Taustalla on soinut kirjoittaessa Loreena McKennittin The book of Secrets, joka ohjasi hieman kuvailua... ____________________________________________ Prologi Auringon laskiessa hitaasti horisontin taakse, muukalainen asteli rantakallionkielekkeelle ja hänen siluettinsa piirtyessä vasten verenpunaista iltataivasta, auringon viimesäteet vielä hetken viipyilivät horisontin yllä, kunnes lopulta katosivat kokonaan. Mies pysähtyi ja sulki silmänsä, vain avatakseen ne heti uudestaan. Kaukaa katsottuna hän näytti ylväältä, kuin soturilta, mutta lähempi tarkastelu paljasti sairaalloisen kalpean ihon ja tummat silmänaluset. Posket olivat lommolle vetäytyneet, joista miehen saattoi arvata laihtuneen paljon. Hänen mustat vaatteensa olivat repaleiset ja kuluneet. Mutta miehen silmät, ne kuvastivat loputonta viisautta, elämänkokemusta, jota monella hänen ikäisellään ei ollut. Niin, ei mies vanha ollut, vain hieman alta kolmenkymmenen, mutta silmät, ne olivat vanhan miehen silmät, jotka nyt kyyneltyivät. Lämmin kevättuuli leikitteli kepeästi miehen pesemättömillä mustilla hiuksilla, jotka jo olivat alkaneet ohimoilta harmaantua, hyväili tämän väsyneitä jäseniä ja toi hetkellisen lohdun. Kaukana miehen alapuolella meri iskeytyi kerta toisensa jälkeen rantakivikkoon aiheuttaen korviahuumaavan jylinän. Mies sulki silmänsä ja hengitti keuhkonsa täyteen kostean suolaista meri-ilmaa. Hän tiesi, että koettelemus olisi viimeinkin ohi. Hän kääntyi kannoillaan ja lähti tulosuuntaansa.