Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
maggie, 15.10.2011 21:16
Katsottu 1240 kertaa
Tulit taas lumena mieleen. Niinkuin aina joskus silloin ennen. Toisesssa elämässä. Nyt kun elämäni on uusi, en jaksaisi enää tätä vanhaa. Tulee vaan aina jostain radiostani, samat vanhat laulut, joiden luulisi jo kuluneen tai vieneen pois menneen. Samat vanhat sattumukset ja satutetut ihmissielut, vuodet vain vierineet liikaa jo on. Ei jaksasi enää surra tai muutenkaann kuluttaa aikaa moiseen katkeruuden kierteeseen, pyörteeseen joka liian syvälle kai vielä vie. Muistojen salattuun maailmaan. Kaksi oli joskus kaunista, kaksi oli joskus unelmaa. Kahdesta liian lähelle toisiaan muistuttavasta maailmasta, jäi enää jäljelle rippeet ja kilpailu siitä kuka muka väittää unohtaneensa ensin, mutta jankuttavansa silti loputtomasti siitä samasta vanhasta aiheesta, valheiden ja pettymysten surusaatosta. Ja jäljelle jäi kuitenkin lopulta vain kauneus, ainakin jos armonsa suo kaunis unohdus, itseltään pelastavat valheet, totuudesta muistuttavat värittömät valot jotka taittuu liikaa pimeyteen ja keltaiseen synkkyyteen. Sellaiset oli valot sinä kohtalokkaana iltana, kun minun piti lähteä. Ja miksi, ymmärrän sen vasta nyt kun olen hänen luonaan, kun kaikki on vihdoin satua kauniimpaa elävää ja elämää. Vihdoinkin voin antaa anteeksi itselleni. Sinulle en ehkä vielä. Kyllä minä ihan riittävän kauan säälittävänä uutta mahdollisuutta kerjäsin. Jos siinä ajassa jokin olisi tapahtunut toisin , niin olisi niin. Mutta ehkä näin piti käydä , että kaikki olisi laulujen maailmassa loogista. Ennelauluja kun kirjoitettiin ei vielä ehkä tiedetty että kävisi näin. Mahdotonta enää muistella, kannattamatonta ainakin. Siksi pyydän, älä ole enää niin surullinen. Minun on hyvä olla, jätetään se niin. En jaksaisi enää pelätä toisen versioita radiosta jotka liian ankarana hyökkää, ilman että voin niihin mitään mykkänä ja keinottomana vastata. Päästä minut vapaaksi, sinullakin olisi varmaan parempi olla. Vaikka tiedän että se on vaikeaa hyväksyä kun kaikki ei pudonnutkaan paikoilleen. Lumena olisin sinun, mutten ole koskaan ollut niin täydellinen, että riittäisin. Rakastin, hyvästi, Anteeksi.