Kirjoitukset

Katnip & Gale <3

romancestorylover, 08.01.2012 0:00
Katsottu 1609 kertaa

Kiedon peittoa ympärilleni aamupakkasen kipristellessä varpaitanin hengitykseni huurutessa kiivaasti. Minulla on kylmä, mutta sitten käännyn Galeen päin, joka on vielä sikeässä unessa. Pelkkä hänen läsnäolonsa saa lämmön virtaamaan koko kehoni läpi,pelkkä hänen katseensa pelastaa päiväni totaaliselta hermoromahdukselta, pelkkä hipaisu saa hengitykseni salpaantumaan, mutta suudelma... suudelma pysäyttää ajan. Se hetki saa minut tuntemaan kuin ei olisi mitään muuta, kuin millään ei olisi merkitystä, kuinn olisin joku, joku tärkeä ja se saa minut tuntemaan, että olen saavuttanut jotain tästä helvetillisestä maanpäällisestä elämästä huolimatta. Minä olen hänen ja hän on minun. "Huomenta katnip," hän kuiskaa korvaani sivellessään kylmällä, mutta pehmeällä kädellään oikeaa poskeani. "Meidän on pian mentävä, päivä on jo pitkällä ja helvetti on irti tunnin päästä." Vilkaisen nopeasti ikkunan suuntaan ja totta, aurinko on jo yli puolen taivaan. Me käytämme ilmaisua "Helvetti on irti" kun puhumme Elonkorjuusta ja Nälkäpelistä. Se on vuoden kohokohta Capitolilaisille, tapahtuma jossa 24 nuorta tappaa raa'asti toisiaan kunnes yksi onnekas selviytyy hengissä. Mutta se yksi onnekas joutuu lopun ikänsä kantamaan mukanaan kuoleman taakkaa. Taakkaa siitä, että on tappanut jonkun. " Luuletko... luuletko että tämän vuoden Nälkäpeli on erilainen? Nythän on kulunut tasan sata vuotta ensimmäisestä Nälkäpelistä ja mietin vain... entä jos he valitsevat kaikkein nuorimmat tribuuteiksi. Miten Primin kävisi j..."" Älä puhu tuollaisia," Gale keskeyttää jyrkästi," äläkä edes ajattele." Ehkä niin oisi parasta. Olemme selvinneet jo monesta vuodesta, ja niin me selviämme tästäkin. Nousen varoen sängystä ponnistaen käsilläni sämkyä vasten ja peitto vavahtaa päältäni jolloin jään seisomaan keskelle lattiaa alastomana jähmettyneenä. Gale hymyilee ja tarkastelee vartaloani, kunnes pomppaa sängystä ja vetää minut syliinsä. kaadumme sängylle alastomina minä hänen päällään. " Kuulepas hurmuri, meidän on mentävä valmistautumaan," kikatan ja pyristelen vapaaksi hänen otteestaan, mutta ote pitää. " Tämä voi olla viimeinen kertamme tehdä se...en vain saa tarpeekseni sinusta!" hän karjaisee ja näykkää ylähuultani. Näykkään takaisin ja pyristelen vapaaksi." Minä menen peseytymään, tuletko mukaan vai jäätkö kenties tänne?" kysyn ivalliseen sävyyn. Vastausta ei tarvitse jäädä odottamaan. Hän on heti perässäni. Kävelemme käsi kädessä kohti Keskustaa. Sovimme Primin kanssa että näemme ennen ohjelman alkua. Tarkkailen ympäristöä, kuten yleensä ollsessani stressaantunut ja Gale huomaa sen heti. " Oletko huomannun että täällä on tuntemattomia kasvoja, ollut jo monta viikkoa? Kukaan ei tiedä heistä mitään, he eivät kuulemma puhu kenellekään," Gale kuiskaa varovasti tuntemattoman miehen kävellessä ohi. Mies on lähes kaksimetsinen, lyhyt musta tukka, vihertävät silmät ja katse kova kuin jää. " " Ehkä he ovat vain pakolaisia muilta vyähykkeiltä," tokaisen, mutta olen varma että jotain kummallista on tekeillä. Sovimme Primin kanssa tapaavamme ennen juhlan alkua ja hän odotaa sovitulla paikalla, sata metriä lavan vasemmalla puolella. Halaan häntä ja upotan kasvoni hänen hiuksiinsa. Hän rutistaa minua, kuin ei ikinä päästäisi irti ja kuulen hennon nyyhkytyksen olkaani vasten. " Älä huoli pikkuprinsessani. Sinua ei valita, ja jos valitaankin niin vain kuoleen ruumiini yli." Hän pyyhkii kyyneleet poskiltaan ja sanoo: " En minä omasta puolestani pelkääkään, vaan sinun." Gale on mennyt tervehtimään omaa perhettään ja katseeni vaeltaa ihmisjoukossa." Äiti istuu katsomossa ja minunkin pitää mennä sinne nyt. Hän olisi halunnut nähdä sinut, mutta sanoin että on parempi jos hän jäisi suosiolla sivuun, " Prim mutisee. Ja niin onkin. Vihaan häntä enkä voi antaa anteeksi mitä hän teki. Ikinä. "Tulen illaksi kotiin, voimme herkutella jos kaikki menee hyvin." Hän hymyilee ja kääntyy katsomoon päin. Lähden metsästämään Galea ja löydän hänet tuossa tuokiossa. Vedän hänet syrjemmälle ja poikkelehdimme ihmisten välistä katsomon reunaan seisomapaikoille. Käteni tärisevät väen asettuessa paikoillensa. Gale ottaa käteni ominsa väliin ja suukottaa poskeani." Sinä olet rakas," hän kuiskaa." Sinä olet rakkampi." " mutta sinä olet kaikista rakkain. Sinä olet minun ja minä olen sinun." Ohjelma alkaa. Juontaja nousee lavalle kymmenen sentin koroissaan yhtä vaivattomasti kuin minä astelisin vanhoilla nahkavuorisilla kumisaappaillani. Nainen rykäisee ja väki hiljenee: " Minä olen Effie Trinket ja juonnan jälleen jokavuotisen Elonkorjuun täällä, vyöhykkeellä 12. Kuten tiedätte, tänään saamme juhlistaa 100:tta Nälkäpeliä ja sitä varten meillä onkin teille jymy-yllätys!" Nuo sanat kuullessani pala takertuu kurkkuuni ja pidätän hengitystäni. " Tänä vuonna me emme suinkaan arvo tribuutteja tai ota vastaan vapaaehtoisia. me olemme tarkkailleet teitä monta viikkoa ja me valitsimme teistä kaksi tietyn esiinpistävän asian mukaan," hän viittoilee uusille kasvoile ja he lähtevät kiertämään väkijoukkoa. Järkytyksekseni he pysähtyvät meidän kohdallemme ja koittavat riuhtaista meitä erillemme, mutta olemme takertuneet toisiimmen kuin olisimme yhtä. Vartijat vilkaisevat Effien suuntaan joka heilauttaa kättään, jolloin he vain työntävät meitä lavaa kohti." Tänä vuonna joka vyähykkeellä on sama tapa, vyöhykkeeltä valitaan kaksi onnekasta ihmistä jotka pääsevät kisailemaan Nälkäpelin voitostaja kunniasta. Vyähykkeeltä 12 me olemme valinneet pariksi nämä kaksi nuorta", hän vetää meidät vierellensä ja hymyilee leveämmin kuin kukaan voikaan," rakastavaista!" Ihmiset haukkovat henkeään ja moni vastustaa ajatusta, vain perjaatteidensa puolesta. "Katniss!" Prim huutaa jostain puolelta yleisöä, mutten saa selvä mistä.Huudan takaisin:" Prim!" Galea ja minua riuhdotaan erillemme, mutta taistelen samoin kuin hänkin. Potkimme ihmisiä ympärillämme ja viimeinen asia jonka muistan, on kun terävä piikki työntyy käsivarteeni ja metetän tajuntani.

Kommentit