Kirjoitukset

Laineiden lahti 1

Naver, 16.03.2012 15:30
Katsottu 1233 kertaa

Heii olen uusi kirjoittaja täällä. Kirjoitin tämän tarinan joskus vuosia sitten, joten tekstikin on sen mukaista. Laineiden lahti | Osa 1 " Itseään syvemmälle ei kannata sukeltaa. Tule takaisin Aretha, vesi nousee pian taas ja sitten nousuveden aikaan sinä et pääse täältä enään pois. Se on harmin paikka sitten. Tule nyt takaisin, tulee kiire kiivetä kalliolle takaisin, koska vesi nousee kallion puoleen väliin. ” ” Minä tulen. ” Aretha sanoi ja tuli äitinsä pyynnöstä pois vedestä hiekalle ja alkoi kiivetä kallioon tehtyjen rappusten avulla ylös. ” Viimein sinäkin ymmärrät totella minua, kun isäsi ei ole paikalla. No, nytten saat olla onnellinen, kun ei tarvitse tulla täältä pois pitkään aikaan. ” Äiti sanoi ja jatkoi: ” Kun se myrsky tulee, aallot nousevat todella korkeille, eikä silloin uida missään. ” Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Vielä. Oli pimeä ilta. Kello oli 20.40 lauantai-iltana. Olin lähtenyt Danny-veljeni ja isäni koiran kanssa lenkille, vaikka lunta pyrytti joka paikkaan. Pakkasta oli vain -10, mutta silti olin laittanut ja ottanut lenkille kuin Mount Everistille kiipeilijän vaatteet. Dannya se vasta naurattikin, koska hän oli yleensä se joka laittaa kymmenen paitaa, vaikka lähdettäisiin Afrikkaan tai jonnekkin muualle lämpimään.Kuu näkyi taivaalla tähtien kanssa. Minua se suorastaan hermostutti, koska kuu näytti pelottavalta tähtien kanssa. ” Haluatko takaisin kotiin ” Danny kysyi minulta. Tiesin mitä hän tarkoitti. Hän tarkoitti kotiin Englantiin. ” Kotimme on täällä isän luona. Ja tietenkin Fifin. ” Lisäsin ja puristin pienen koiran vaaleanpunaista hihnaa kunnolla. ” Mutta meidän koti on myös äidin luona Cornwallissa. ” Danny lisäsi ja pysähtyi, otti olkapäästäkin kiinni ja katsoi suoraan silmiini. ” Äiti on Australiassa ja pysyy siellä seuraavat kaksi kuukautta. ” Töksäytin. ” Niin, mutta silti meillä on koti täällä ja Englannissa. Tulimme vain lomailemaan tänne vähäksi aikaa. ” ” Me asumme täällä. Kun äiti palaa, me muutamme äidin luokse taas. Me käymme vain kesälomalla isällämme, eikä se riitä minulle! Haluan ainakin viettää mahdollisimman paljon aikaa isämme kanssa, kun vielä voimme. ” Tiuskahdin. ” Miten niin – Kun vielä voimme ? ” Danny kysyi ihmeissään. ” Luuletko, että äitimme Agneetta päästää meidät tänne vielä lomailemaan joskus isämme luokse, jonka koti on pieni ja piskuinen ? Ei sitä koskaan voi tietää milloin Agneetta ja Kalevi katkaisevat välinsä, etteivät enää pidä yhteyttä. Eron jälkeen he ovat olleet hyviä ystäviä, mutta joskus, kuten nyt äidin ollessa Australiassa lomailemassa hän ei edes ehdi soittaa meille, niin varmasti heidän ystävyys alkaa hapsua. ” ” Mutta äidillä on enemmän kerrottavaa kun tulee Australiasta ja isä varmasti innostuu kovasti. ” Danny sanoi täynnä toivoa. Sitten jatkoimme puhumistamme aivan normaalisti kaiken taivaan ja maan väliltä. Juttelimme kodistamme, joka on Englannissa, Cornwallissa merenrannalla. Minä, Aretha Norella Freedom ja veljeni Danny asumme tällä hetkellä isämme luona Helsingissä vanhan kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Äitini Agneetta ja isäni Kalevi erosivat viisi vuotta sitten. Minä ja Danny jäimme koiriemme kanssa asumaan äidin luokse Cornwalliin. Isämme muutti sukulaisilleen Ouluun, kunnes tuli toimeen paremmin äidin kanssa ja päätti muuttaa Helsinkiin äitimme pyydöstä, että minä ja Danny näkisimme isäämme. Meillä on siis koiria. Sekarotuinen Faro ja suursnautseri Tara. Isällämme on yksi koira nimeltään Fifi, joka on pieni ja kermanvärinen. Sekin on sekarotuinen. Äitimme meni Australiaan, jonka takia hän pakotti meidät menemään isämme Kalevin luokse. Koiramme jäivät kotiin naapurin hoitoon, koska niitä ei oltaisi otettu mukaan lentokoneeseen. Minulla on punaiset hiukset, vaaleansiniset silmät ja kalpea iho, jotka on peritty kaukaanta suvustamme. Äidilläni ja isälläni on ruskeat ja tummansinset silmät, ruskeat hiukset ja normaalin värinen iho, jotka on perinyt myös Danny. Minä olen vain ainoa poikkeus. Kännykkä pirahtaa soimaan. Siinä lukee Kalevi soittaa. Vastaan puhelimeen. ” Missä olette ?! Tulkaa kotiin nyt ja heti, Fifi jäätyy sinne pakkaseen varmasti. Tulkaa nyt vain kotiin, Aretha ja Danny. ” ” Tulemme pian... Ei täällä muuten ole edes kylmä ” Sanon nopeasti ja katson alas jalkojeni juureen, missä Fifi oli juuri hetki sitten. Puhelu loppui. ” Fifi ?! ” karjaisen suorastaan panikin vallassa. ” Missä Fifi on ? ” Kysyn. Danny katselee joka suuntaan. ” FIFI ” Hän kutsuu koiraa, mutta sitä ei löydy mistään. Menemme etsimään metsäpolun luokse, josta olimme kävelleet. Kutsun koiraa ja lopulta kuulen pienen rääkäisyn. ” Fifi, tule tänne, Aretha täällä vain. ” Palaamme kotiin koiran löytyessä. Kotona lasken kermanvärisen koiran vapaaksi. Laitan vihreän takkini naulakkoon ja huokaisen. Isää ei näy kotona, vaikka hän oli sanonut odottavansa täällä. ” Kalevi ? ” Kysyn ja katson varovasti pienestä eteisestä oikealle keittiöön. Katson suoraan eteenpäin, jossa Fifi murisee sohvalle. Isää ei näy missään, ei missään. " Vain koska olen häviämässä Ei tarkoita sitä että olisin hävinnyt Eikä sitä että aikoisin pysähtyä Tai aikoisin ylittää "

Kommentit