Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
maggie, 30.05.2012 19:53
Katsottu 1471 kertaa
On hiljaista, edelleen liian hiljaista. Elämälle tai kuolemalle. Niille kummallekin voisi kai juoda, tai edes nostaa maljan. Jonka sitten myöhemmin kumota , kun on sitä ensin liikaa kädessään pitänyt, ja puristanut sitä jännitettä, mikä saa punaviininkin kuohumaan, vaikkei se kuohuvaa itsessään olekaan. No niin lavertelut ja rehentelyt sikseen. En edes tiedä miksi niitä edes lausutaan, sama olisi tukehtua sanoihinsa. Sekin olisi järkevämpää, kuin kompastua niiden tuottamiin kivuliaisiin nauloihin , joita huvikseen tielleen asettelee, ettei askel vain kävisi liian raskaaksi. Sillä kevyemmillä kengänpohjilla jalat viistävät ylempää, eikä niihin siksi voi sattua yhtä paljon , kuin niihin möhkäleisiin joihin on liian helppo kompastuakin, puhumattakaan kaikenkattavasta kaatumisesta joka raatelee ihon kaikkialta niin riekaleiseksi ettei ehjää kohtaa enää helpolla löydä. (Jos sellaista enää edes on). Mutta kaikin puolin elämää kohti kai tässä silti väistämättä mennään. Vaikka matka mutkitteleekin kuin humalaisen askel. Vaikka elämästä on kai kuitenkin vaikea päihtyä yhtä paljon kuin siitä luvallisesta alkoholista. "Elämästä päihtyminen kielletty", voisi monella nurmikentällä lukea. Se ei kuitenkaan oikeuta käyttäytymään kuin laillisesti päihtynyt puolimieli, joka ei edes tajua hulluuttaan yhtä hyvin kuin se kuuluisa mielipuoli, Sanonnaksi lakastunut kai sekin jo viimein on. Kuolemaksi vasta hulluus viimein käy, ennenkuin lakastuu kohti olemattomuutta, kuin hento varsi vielä yrittäisi taivasta ja sen valtiasta Aurinkoa päin vielä viimeisen huokauksen kohottaa. Älä kohota maljaasi liian ylös jos et halua auringossa liekitettyä todellisuutta. Kärähtää voi tärähtäneenkin siivet , jos liikaa uskaltaa uskoa elämään(sä).