Kirjoitukset

Pimeyden Peittämä

Misthema, 22.03.2006 1:00
Katsottu 1727 kertaa

Viima pyyhkäisi kasvojas luulit sen peittävän kaiken sateen poistavan suudelmas jota et mulle antanut vannoit sen olevan viimeinen tunsin välissämme viileyden taisit sittenkin kusettaa se kaikkein eniten satuttaa Pimeys peitti varjon takaatas et kertonut siitä mulle teit sen pettämäl rakastas olin uskollinen sulle mahtaako muhun viel sattuu se on nykyään niin tuttuu elämän haavat opettaa jotenkin täytyy tää lopettaa Hiljaa kosketin huulias älä lupaa enää mitään kärsin jo tarpeeks takias anna mun selvitä yksin koht ei enää kipu paina mut tahdon sut silti nyt ja aina tuska tää mua kiduttaa oot ainoo joka vois lohduttaa Ja taas pahaan oloon herään itken kaivaten varjosi perään silti ikuiset pelkoni salaan vaik uudestaan luokses palaan Luotin taas sinuun ikuiseen piruun tartuin sun käteen nyt sokeuttain häpeen

Kommentit