Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
maggie, 25.01.2013 18:29
Katsottu 1641 kertaa
-Kyllähän se tiedät että siks mä lähdinkin, reiluuskin on suhteellista jos riittävän suuri kohtuuttomuus vaan tulee vastaan, hyvässä tai pahassa muodossa. Kirvelihän se aluks jättää sut, mut piti lähtee kun sä nukut, ettet vaan lähtis perään ja vahingossa huku vielä mukaan. -Joo onneks mä nyt vasta muistan että niin yritinkin, mut suruhan se kirpas vielä enemmän kun en vielä huomannut kun lähdit. - Joo mut sä tiedät et se oli ainut keino, aattelin et tähän ois hyvä nukahtaa, et jos jätän tän elämän nyt sun jalkojen juureen niin ei tunnu ihan niin pahalta lähtee, tosin se nukkuva suruhan on aikamoinen paradoksi, melkein liian juhlava kantaa, tai antaa muiden kuin sun käsiin. Arvottomana muut mut minun silmin näki, sun silmin näytin edes hieman suuremmalta, siks sinuun niin arkailematta ,sun surua armahtamatta, alunperinkin tarrauduin