Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Paco, 08.05.2013 0:13
Katsottu 1431 kertaa
Juoksin pakoon maailmaa, pakoon pahaa saavuin neulasten pistelemänä aukiolle metsän keskelle en jaksanut enään juosta olin kyllästynyt pakenemaan tarkkailin aukiota kyyneleitteni lävitse näin jotakin uskomattoman kaunista, kuin vastasyntynyt peura, tuijotit minua hämilläsi, ihmettelit, kuinka voikaan kukaan olla yhtä rikkinäinen kuin minä. tutkin silmilläni sinun täydellisyyttä verraten sitä omaan rikkinäiseen peilikuvaani. en uskaltanut katsoa silmiin. pelkäsin pilaavani tuon puhtauden katseellani, olit liian täydellinen tähän todellisuuteen. laskin katseeni alas toivoen voivani kadota. kunnes sinä hetkeäkään epäröimättä astelit luokseni kirkkain silmin pakotit minut kohtaamaan katseesi ja vihdoin tiesin sen ... olen kotona