-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
muput, 06.08.2014 22:30
Katsottu 1132 kertaa
Varkain astui orpo riepu eksyi Yli häilyvän rajan Taakse katsoessaan Laskeutuu illan huntu maahan Lohdun tanssia askeltaa viimeistä kertaa Varjot kavaljeeriksi hamuaa Silmät kiinni puristaa Jottei kuilun pohjalle romahtaisi kovaa Kädet sydäntä turvaa Kaikki on rikki Loputkin sisimmässä särkynyt Elämänlanka enää vain hauras tikki Kuin konkurssin kestänyt Yksinäinen on niin väsynyt. Ei saa koskettaa Ei mikään voi enää lohduttaa Vain lainansa on pakko maksaa Kerätä sirpaleet ja odottaa Kunnes aamu jälleen koittaa Paluureittiä ei olekaan Vain ansakuoppia ja kuivuneita lähteitä Etikettiä olisi pitänyt noudattaa Ei olisi tarvinnut haavoja enää rikki repiä Tähän seitsemän meren myrskyyn katoaa Kaikki on rikki Loputkin sisimmässä särkynyt Elämänlanka enää vain hauras tikki Kuin konkurssin kestänyt Yksinäinen on niin väsynyt. Uupunut mieli vaipuu takaisin manalaan Taruolennot kehoittaa kuolon kouraan tarttumaan Ei aurinkokaan voi pimeyttä valjastaa Vain oma koruton käsi voi ottaa tai antaa Toistaiseksi hiljainen on vailla ohjainta ja suuntaa Jalat tiukasti maassa Ote totuudesta tahtoo olla kirpoamassa En tyhjyyteen pudonnutkaan Mutta avunhuutoni eivät kuulu yli vuorien taa Vain yhdet sanat voivat minut herättää ja pelastaa. Kaikki on rikki Loputkin sisimmässä särkynyt Elämänlanka enää vain hauras tikki Kuin konkurssin kestänyt Yksinäinen on niin väsynyt. Kuule elämän sääntö, kuule se väärin Enää vain kuoleman heikko ääntö ja paha pakettiin nyt kääri Näe maailma uusin silmin Kääntyäksesi et voi koskaan palata takaisin Palaa entiseen, palaa uuteen, aina luottaen parempaan huomiseen Oli ehkä toisin eilen, huomenna on aina paremmin Niin sanotaan ja vähän sillä luvataan Mutta niin paljon on elämää ja toivoa kuin on ikävää ja kuolemaa Tällä kertaa ehti lakaista maton alle, unohtaa ja pian taas palata.