-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
-:-, 09.01.2015 22:00
Katsottu 1107 kertaa
Suomi, en tunne enään sinua. Sinun kohtalosta päättävät ihmiset, jotka eivät sinusta välitä, eivät oikeasti. Sinun kansa, eikä pelkästään Tapani, on menettänyt äänensä. Ei enään sormissa tuoksu tupakka, ei kiise pussikalja nurmikolla. Talvi sentään on kylmä, vaikka saasteista muuten olet lämpenevä. Sinut hukutetaan, nukutetaan. Niin sinua paapotaan, kuin kädetöntä, jalatonta ja sokeaa lasta. Silti lapsesi kituuttaa vähällä. Sinut haluttiin liittää johonkin suurempaan, yksi jalokivistäsi vietiin pois. Merkki siitä että olit ylpeä ja itsenäinen. Ja se suuri, oli kuin tynnyri, tyhjä, kun lupaukset oli katsottu. Nyt yksin katson lapsesi, kuinka riudut äiti maa. En sinua enään tunnista, olet hakattu ja pian unohdettu. Hetken toivon että voisin palata ajassa, kertoa kaikille miten sinut on pahoinpidelty. Mutta naurahdan, ha! Olen vain yksi muurahainen, joskus niin ylhäiselä kehollasi. Nyt sinua pilkkana jo pidetään, sinun puolestasi päätetään jo toisaalla. Olet yhtälailla muiden armoilla, kuin lapsesi, kansasi. Pian olet antamassa ison maan juoda veresi, myydä helpommin sielusi ja hedelmäsi. Nöyränä kulkee lapsesi.