Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
-z-, 26.04.2006 22:52
Katsottu 2643 kertaa
Se oli niitä öitä, joiden pitkinä, pimeinä tunteina ehtii tulla hulluksi ja parantua ennen aamunkoittoa. Öitä, joina mielen syvistä syövereistä kantautuva synkkä, ahdistava rumpujen kumu houkuttelee paikalle menneisyyden demonit, jotka riekkuvat ympärillä nauraen mielipuolisen kimeää, kirahtelevaa nauruaan, kuiskien korviin julmia totuuksiaan. Lopulta, hetkeä ennen kuin ne saavat näännytettyä ihmisen yli hulluuden ja selväjärkisyyden kuilun, aamunkajo karkoittaa ne yksitellen takaisin sielun synkimpiin syövereihin, alhaisimpiin likaviemäreihin. Autuaallinen hiljaisuus saa kipeät silmät painumaan hetkeksi kiinni, sallien uupuneen, voimattoman mielen levätä hetken, ennen kuin pakottaa värisevät, heikot lihakset toimimaan ja nousemaan ylös, uuteen päivään, armolliseen aamuun.