Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
shygirl, 26.04.2015 19:25
Katsottu 1193 kertaa
Ensin mulla oli paljon kavereita joiden kanssa olla. Tuli aika jolloin siirryttiin sitten yläkouluun ja asiat muuttu aika radikaalisti. Mä menetin mun vanhat ystävät ja jäin yksin. Sitten meijän luokalle tuli yks tyttö jolla ei myöskään ollu kavereita. Me kaks yksinäistä löydettiin yhteys ja ruvettiin kavereiks. Me oltiin aina kahestaan ja koettiin kaikki asiat yhessä. Meillä oli kummallaki vaikeeta kotona joten oli helpottavaa että oli se toinen kelle puhua ja uskoutua. Mutta onni ei ole ikuista... Miten luulette käyvän kun se toinen muuttaakin äitinsä ja siskojensa kanssa muuttaakin toiseen kaupunkiin, vaihtaa isompaan kouluun ja rupee lintsaamaan...Mä olin hänen tukenaan ja turvanaan. Sitte seuraavana vuonna sen synttäreillä oli yks mulle uus tyttö... Olin ilonen koska aattelin että nyt meitä on kolme mut ei se mitään, olin varma että nyt me kolme tehtäis yhessä paljon lisää ihania muistoja. Näin toki kävi ja niin jatku pari kolme vuotta kunnes ne kaks pisti välinsä poikki ja mä jäin hämmentyneenä niiden väliin... Myös mulla ja sillä yhessä kohtaa mun ainoolla ystävällä meni poikki välit. Toki mulla oli nytte paljon uusia kavereita jotka olin löytäny näiden kahen kautta. Nyt oli vaan me kaks muuta jotka oli nyt parhaat kaverit <3 oon onnellinen siitä mulla on hänet osana mun elämää kulkemassa tätä elämän matkaa mun kanssa, pitää mun kädestä kiinni kun voin huonosti, lohduttaa kun oon surullinen, suuttuu mun puolesta jos sille on tarvetta ja huolehtii munkin hyvinvoinnista :)