Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
RebeLaav, 23.06.2015 13:00
Katsottu 1096 kertaa
Osa 2 Kotona en tiennyt mitä tehdä. En olisi halunnut huolestuttaa äitiäni poliisiasioilla. En halunnut miettiä sitä ilman kahvia, koska päätäni särki huutamisesta. Lähdin keittiön suuntaan, kunnes kuulin rasahduksen makuuhuoneestani. Jätin sen vielä pieneksi hetkeksi omaan arvoonsa, mutta sillä välin kun kahvi valmistui, päätin mennä katsomaan. Järkytyin pahasti; huoneeseen oli katettu välipala; leipää, kahvia ja rahkaa. Myös tietokoneeseeni oli valittu lempisarjani uusin jakso. Tämän pitäisi olla iloinen asia. Mutta ei, tämä karmii minua vain enemmän. Kannoin ruoat keittiöön, mutta en uskaltanut syödä niitä huumausaineiden pelossa. Heitin ruoat roskiin ja kaadoin kahvin viemäriin. Kahvikuppiin koskiessani tunsin kuinka kuuma se oli. Kahvi oli keitetty vain sekunteja ennen kuin tulin. En tiennyt mitä tehdä. En edes uskalla liikkua keittiöstä mihinkään, minusta tuntuu että joku on asunnossani. Huonoksi onnekseni jätin puhelimeni eteiseen, joten en voi soittaa ketään tulemaan. Ajattelin soittaa lukkojenvaihtoon, mutta ei minulla ole varaa. Taidan huomenna töissä kertoa siitä työkaverilleni, Kristiinalle. Hän osaa auttaa. Hänelläkin oli vuosi sitten "stalkkeri" perässään. Hänen tapauksessaan hän seurusteli, mutta hänen poikaystävä... tapettiin. Kristiinan seuraaja saatiin kuitenkin pian sen jälkeen kiinni, koska hän kävi Kristiinan luona yhä useammin. --- Heräsin, olin suunnitellut kaiken valmiiksi. Sen, jos ahdistelijani on asunnossani ja käy päälle, sen, jos hänellä on ase, ja sen jos hänellä on muita mukanaan. Mutta... tällaista en osannut odottaa. Aloin kiljumaan, juoksin ja lukittauduin vessaan sekä soitin poliisit. Ei ei ei ei ei EI!!! Itkin ja huusin, kunnes poliisit tulivat. He järkyttyivät nähdessään mistä olin soittanut...