Kirjoitukset

Muistikuvia Lumihiutaletytöstä

Milena, 03.06.2006 11:13
Katsottu 1921 kertaa

Muistan sen päivän kuin eilisen. Istuimme Nean huoneessa, ulkona satoi lunta. Olimme juuri lakanneet toistemme kynnet ja jutelleet kaikkea mahdollista luokkatovereista uusiin leffoihin. Nean kynnet kimalsivat kuin auringossa kylpevä hanki. Vastapainona omat kynteni hohtivat ruusunpunaisina. Hiljaisuuden laskeuduttua yllemme katselimme ulos ikkunasta. Pian Nea käänsi katseensa minuun. Hän katsoi liian syvälle silmiini, näin surun paistavan Nean kasvoista. Nea hymyili surullisesti, kuitenkin viattoman oloisesti. Muistan myös, kun syyskuussa poimimme punaisia omenoita. Nea rakasti omenoita. Mutta kaikkein eniten Nea rakasti lunta. Lumihiutaleita. Kerran heinäkuussa etsimme metsämansikoita läheisestä metsästä. Minä rakastin mansikoita, mutta Nea ei. Nea oli herkkä ja heiveröinen. Mutta kuitenkin jollain tapaa rohkea. Ainakin minun seurassani. Nean silmät olivat kauniimmat kuin kenelläkään muulla. Tummat kuin yö. Hänen ihonsa oli viileä ja tasainen. Oikeastaan kadehdin Nean ulkonäköä. Niinkuin joskus kadehdin Tessaa. Eräänä päivänä Nea ei avannutkaan ovea. Tuoreessa lumessa oli teksti; ”Anteeksi. Ikuisesti rakastaen, Lumihiutaletyttö.” En tiedä, missä tuo Lumihiutaletyttöni nykyään on, mutta lohtua minulle antavat kaksi rakasta ihmistä. Runotyttö Rebecca ja muuten vain ihana Annabelle. Yhdessä me kuljemme kohti tulevaisuutta, kohti unelmia.

Kommentit