Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Jary, 23.06.2016 11:33
Katsottu 972 kertaa
Mieleni julkaisemattomien sanojen kirja palaa ilmiliekkinä sivut repaleisen kirkkaina roihuten vain mustaksi tuhkaten ajatukseni sokkelot olen vailla omantunnon tuskia vailla omantunnon arvoa kun kylmän talven piiskaava viima ajatukseni muistoista näköpiiriini hiipii ja kuin paperin ihoni päältäni hiljalleen riipii tunnen vaan enää kuinka kaikki kadotetut sanat valuvat lyöden lävitseni herättäen minut niistä unista joissa tiesin kuolevani ja joissa olin matkalla mielessäni raivoavaan sotaan jotta kerrankin voisin kuunnella hiljaisuutta jotta edes kerran kuulisin totuuden