Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Jary, 23.06.2016 11:35
Katsottu 857 kertaa
Kuoleman haju tunkee suoraan sieraimiin kun inhorealismin kliseisen ruosteiset sanat tippuvat mureten eteeni kadottaen merkityksen harmonisesta epätäydelliseen miksi tästä kaikesta tulikaan taas mielikuvituksetonta ja niin hyvin äkkiä miksi olemassa oleva myönteisyys muuttui niin kielteiseksi ja olemassa oleva rakkaus vihaksi tunnen enää vain tämän paineen tunnen ihollani joka kaivautuu lihaani upoten syvälle sieluuni milloin löydämme itsestämme taas jotain uutta nyt on vain tämä edessämme oleva kääntyen vääntynyt todellisuus väritetty ruosteisen puhkikulunut epmääräisyys täällä jossa tyhjien sanojen valkoisen puhtaat sivut täyttyvät harmaana hiljaisuuteen kuiskatuilla lauseilla kertoen meille miten tuhotaan hulluudella hyvyys kuulen kaikuja menneisyydestä huutoja tulevaisuudesta nyt vain pinnan alle mennään henkemme kaupalla hinnalla millä hyvänsä mieleni siellä sokeana heijastaa ajatukset puheena ulos sieltä jossa mieleni tyhjän sokea musta peili ei erota asioita toisistaan vaan kaikki on yhtä samaa harmaata massaa hengitän tätä sakenevaa ilmaa tämä elämä on kuin veteen piirretty viiva jossa kaikki on vaan niin katoavaista palan palavana tulena tässä elämän liekeissä haihdun savuna ilmaan ja maadun saviseen maahan ennen lopullista kaaosta pidän sisäisen rauhani ja aloitan sotani