Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Jary, 23.06.2016 11:37
Katsottu 871 kertaa
Uinumme mielemme sanojen taakse, katsoessamme ajatuksemme läpi tunnemme enää vain sen kemiallisen sähköisen voiman. Annamme itsestämme kaiken ja olemme valmis kaikkeen. Eikä ole olemassa niin pientä aikaa, eikä niin pientä paikkaa missä sulaudumme varjoihin sekä väistämme valot ja pysymme näkymättömissä vain iskeäksemme armottomasti näkyvään. Siellä taas luomme mieleemme elävän helvetin, sanoudumme irti kaikesta ollaksemme hetken aikaan kaikkialla. Onko tässä kaikki mitä koskaan halusimme, onko tässä kaikki mitä ikinä saimme. Mitä jos ei olekaan enää huomista kun emme enää muista selvästi edes eilistä. Ovatko kaikki unelmamme hävinneet, ovatko ne viety kylmästi edestämme. Nyt kun kahlaamme syvään päähän ja uppoamme heikkoihin jäihin, sielläkö sitten vain lopussa elämän esirippu alas painuu ja valot hiljalleen sammuu. Kumarramme enää vain hiljalleen jääden odottamaan jotain suurta