Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Varjo, 14.07.2016 12:19
Katsottu 1003 kertaa
Nyt minä olen tässä, sinua varten, sun sanoja kestämässä. Luulitko että pystyit rikkomaan, et koska onnistuit tappamaan. Ei niitä sanoja ikuisuuteen kirjoitettu, ja nyt ne pimeyteen putoaa. Olen ehkä nujerrettu, mutta valmis nousemaan. Tiesitkö edes mitä teit, et sinä vain huvittelit. Mun kipua kilpenäs kannoit, mun paahteessa kärsiä annoit. Nyt jos luulet että sulle hymyilisin, en sun sijassa häpeästä itkisin. Mutta ehkä tämä on lohtu, sinun ansiosta olen tuhottu. Jos nyt vuosien jälkeen tullaan kohtaamaan, mä vannon ettei siitä ei tule kaunista. Ja viimeisen naurun nauran minä, sinun ruumiisi vierellä. Silloiset hetket eivät unohdu, ja muista jos alkaa kaduttaa. Ei multa ymmärrystä heru, viha katseesta kuohuaa. Sinä täysillä loistit valtasi yllä, vihaan sinua ja muistan sut kyllä. Myrkkyäs syljit minua päin, tähän kun ylsit, varjoksi jäin. (tiedän että edellisessä viestissä lupailin erilaista viestiä mutta sitten päätinkin pistää tämän.)