Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Raimo, 12.08.2016 14:03
Katsottu 893 kertaa
Kuvajainen pirstaleina Kuvajainen pirstaleina, jalan alla narskahtaen, murentuen pieniksi. Peilin pirstaleista, kuvan nään. Minuus tuhansina paloina, silmiä monta tuijottamassa. Kokoan paloja vapisevin käsin, hamuan palasia, korjaisin minäni. Osat liittäisin itseeni, ehjäksi tulisin eläisin. Taistelen itsestäni. Riivin paloja. Lihani irroitan jaan ystäville. Kouristuneessa nyrkissäni, verivana hiljalleen isonee, koskena vuolaana kohisee. Puristan siruja kovempaa, jospa ne liittyisivät paineessa yhteen. Tunnit valuvat kuin hiekka tiimalasin, verkalleen jyvä kerrallaan. Pala kerrallaan eheydyn, kasaudun jälleen. Eläydyn elämään. Huokaisen pitkään, täytän kehoni. Ilmalla jossa mukana suopursun tuoksu, huumaavan suloisen. Palat siruina taskussa, kävelen eteenpäin. Petäjän takana odottaa, side haavan. Kaiken tyrehdyttävä. Rakkaus.