Kirjoitukset

Vaade

Gameboy, 15.09.2016 23:51
Katsottu 807 kertaa

Jännite laukeaa ja osaan hengittää, kävelyllä myöhään kadut tyhjillään. Nuhakuume lämmittää ja möly vaimenee, tunnen tummaa rauhaa, en aio juosta enää. Punavuoren kadut ja pienet putiikit, kuin maisemasta sadun helmeilevä helsinki. Imen itseeni maailman jonka pois sulkenut oon, enkä oo mitään vailla, paitsi ehkä jonkun kainaloon. Puiston läpi ja rantaan päätyyn laiturin, hyvä paikka istahtaa, rajalle luonnon ja kaupungin. Idyllinen näky veneitä ja valoja, levollinen olo ei vedessäkään aaltoja. Päästin irti mun mieleni tyyni on, teen niinkuin tunnen, teen niinkuin tunnen ja loput jätän käsiin kohtalon. Koska se on varmaa, ettei mikään oo varmaa. Enkä aio pakottaa, vaan odotan tulevaa. Näin ajatukseni kantaa, täyden ympyrän käynyt oon. Taas kaiken keskellä ja askeleeni tihenee, meinaan kadottaa rauhani mutta minut pelastaa mantra Koneiston metallinen meteli on rytmikäs, ja vaativa En vedä vettä henkeen, stressi on giljotiini

Kommentit