Kirjoitukset

Turhaan pelkät että sydämen särjet

Pulupolo, 01.10.2016 20:19
Katsottu 980 kertaa

Kerro nyt mulle vihdoin se syy Miksi loukattu lintu ei pesäänsä hylkää Vaan yhä raunioissa se pysyy Ja uudet iskutkin sietää Sä vuodatat karvaana päivittäin Miten hän sua kohtelee Mietit, miks tässä taas kävikään näin Mutta mitään et sille sä tee En tahtoisi sitä nähdä ja tietää Kuinka paljon iskuja voi ottaa ihminen Ja kuinka monta lyöntiä voitkaan sä sietää Hän ei tee sitä tahallaan, vaan rakastaen Rakkaus voi kantaa jopa järkäleen raskaan Mutta rakkaus ei koskaan voi heittää sua niillä Oletko, kultani, miettinyt koskaan Kuinka kauniin alla voi pahaakin piillä Kettu kun pesänsä tuhoaa Ei emo raunioon jää, vaan se perustaa uuden Toki kettu uudestaan palata uhoaa Vaan nytpäs on pesä latvassa kuusen Saisit multa sä vaatteet, pääsi päälle katon Kunhan lupaat, sä heti pois lähdet Etkä lakaise jälkiään taas alle maton Turhaan pelkäät että sydämen särjet Äläkä anna hänen viedä sua uudelleen Ei tiikeri pääse raidoistaan Mutta jos näin käy, jotain silloin mä teen Ehkä jotain mitä ei pysty peruuttamaan Ei sana ”tahdon” sua vankinaan pidä Se estää ei voi pakenemasta Kivien päällä ei ruusutkaan idä Lakkaa siis niitä kastelemasta Hoivaa nuo haavat ja unohda kivut Tyhjän päälle sä et joudu koskaan Muistathan sen, sulla aina on minut Hän se ei kyennyt rakastamaan.

Kommentit