Kirjoitukset

Tyytymättömyyttä

kakofonia, 08.10.2016 14:49
Katsottu 888 kertaa

Muistan, että olen itsekin rakentanut tällaisen kodin tällaisen, jossa seinillä on äänet ja lattioilla kahvitahroja Muistan katsoneeni juuri tällaisena päivänä ikkunasta ja elänyt juuri siinä, rinnakkain jonkun kanssa kevään, kesän ja syksyn, onnellisena myöhemmin ahdistuneena Talvella eristäytynyt kirjoittamaan siitä, etten vieläkään osaa, etten vieläkään kykene Muistan, että tällaisessa kodissa on tapana että jossain vaiheessa lakataan sanomasta kiitos Ollaan kuin lapset, leikitään rinnakkain ja silmiin katsomatta samaan suuntaan, mutta aivan eri tasossa sohvatyynyt menettävät muotonsa ja kaikki tv-sarjat katsottuna, vaikka ne huonontuvat vuosi vuodelta Ja huomataan, että idylli on vain tapa sanoa "ei, meillä ei ole seksiä, mutta platonisuuskin voi olla hienoa!" Tällainen rakkaus on asunnottomien yönä teltta muistutus siitä, että vaikuttaa pitää mutta että yksi ilta riittää omatunto puhtaana rutiiniseksiä Ja muistan, että tällaisesta kodista haaveilin joka kerran jälkeen aina uudestaan Huomaan toivovani, ettei tämä toistuisi enää koskaan Ja ymmärrän odottavani aina liikaa. Ja löydän itseni muiden kodeista, kertomassa, etten vieläkään osaa, etten vieläkään kykene Katselen tällaisen kodin ikkunasta: tällainen on lokakuun minuus syleilen omaa suruani Ja huomaan, etten enää odota mitään sillä rakkautta on monenlaista ja se tulee monta kertaa Rakkaus on jokapäiväistä. Se on sunnuntai-illan orgasmeja ja niihin kyllästymistä. Se on sitä, ettei hameen alle löydy enää kättä, kunnes kumppanin kaveri ja pikaiset omassa keittiössä Se on liian puhtaat pikkuhousut ja aivan liian himokas ämmä Se on liikaa, liikaa ja minulle aivan liian vähän se on kyllästymistä, se on kyllästymistä se on kyllästymistä Tämä on kertomus tyytymättömyydestä.

Kommentit