Kirjoitukset

Kuoleman lapsi

Murkku, 19.10.2016 20:09
Katsottu 862 kertaa

Ei kuolema minulle tuttua ollut. Ase oli minulle pelkkä sana ja veri vain väri. Olin lapsi, jolla oli unelmia, palomies, jalkapalloilija, astronautti.... Tunsin vain ilon ja näin pelkästään hymyt. Älä luule minun tekevän tästä runoa. Runo vetää lukijan puoleensa, täällä ei ole tilaa vaeltavalle sielulle. Uskoisitko että vielä vuonna 2016 kuolema pakottaa lapset kirjoittamaan tunteistaan. Ketä vielä meidän täytyy syyttää, syytimme hallintoa, ihmisyyttä, järjestelmää, uskontoa, valtaa, rahaa.. Olen pelkkä lapsi, miksi minun täytyy tehdä tätä, olenko pelkkä kuva, video, sana. Miksi elää, kun ei ymmärrä merkitystä, synnyinkö pelkästään kuolemaan? Ja jos kärsimykseni ei ole iloa ja kyyneleeni ei mehua, kuka näitä tankkeja lähettää, kuka näitä tynnyreitä pudottaa, kuka tätä sotaa pyörittää, kuka, kuka, kuka? Haluan vain pysähtyä, hengittää ja olla lapsi vailla kipua, kauhua. Runoilija luulee minun eksyneen, poliitikko väittää minun kadonneen, äiti ei tunne enää minua ja Jumala hylkäsi kuoleman porttiin. Sanani loppuvat, olen saattanut jo kuolla. Kuka välittää, ääneni katoaa hiljaisuuden mereen. Olenhan pelkkä numero paperilla, arvotonta, merkityksetöntä. Kuka sitten olen, otsikko sen kertoo.

Kommentit