Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
kakofonia, 04.11.2016 20:24
Katsottu 1003 kertaa
Avain napsahtaa poikki lukossa pesupulverit pitkin lattioita Tämä on jo kolmas päivä, kun itken pitkin lattioitani pelkään, että kyyneleet vaurioittavat parkettia heihei, takuuvuokra Kuuntelen läpi Jipun, Hectorin ja Anna Puun olen kliseinen kaksikymppinen, naisen puolikas ja halpa sellainen Juon olutta jälleen keskipäivällä niitä päiviä tulee muutama Maksani ei vaurioidu, kasvoni eivät autioidu, hymy asuu minussa valoa sisuksissa, on, on niin, että poroksi palavat sisuskalut syö aamupalaksi minut Minä haluan surra, sillä en ole aiemmin Syön jäätelöä, pullaa, suklaata ja sitten en viikkoihin "Muista syödä", mamma viestittää päivittäin ja minä toivon, että joudun jälleen sairaalaan ja saan "parane pian!"-kortteja Kirjoitan jälleen runoja siitä, kuinka ammun itseäni päähän ja te huolestutte siitä, mutta sitä jatkuu, ettekä te sano siltikään mitään Olenhan niin vaikeasti lähestyttävä "Niin etäinen ja luulemme aina sinun suruusi jäävän" Jäisinhän? Aamu kahdelta haukun sinut ja ystäväsi olenhan niin helvetin pikkumainen selvinpäinkin Järjestelen tavaroita tuntikausia olen neurootikko, on fobioita ja olen, ah, niin yliampuva Dramaattinenko? Pyh, ei, et sinäkään koskaan ymmärtänyt minua. "Laske, kulta, kymmeneen", mamma sanoo ja minä lasken ja on taas aamu.