-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
kakofonia, 24.12.2016 22:49
Katsottu 909 kertaa
Hieron jalkojasi, jotka luopuvat jo osasta ihoa Huomaan, kuolema luo renkaita suupieliin ja kerron ei-kellekään tavanneeni erään, joka liki sai minut muistuttamaan sinua On olemassa mies, joka tarinoi iltaisin vanhan kaupungin laidalla kellotornin kupeessa, on sukeltanut suudelmiin juoksuhaudoissa Rakkaus, sen aitous, yhdentekevää se tuntuu samalta hiekalta ja kouristuksilta, taikavoimilta Haluan antaa tilan, jossa sinulla on vielä mahdollisuus On vain tila, tila, jossa me olemme yhdenvertaisia ja hiljaisuus on painavinta puhetta olet katsonut ja rakastanut minua Muistelen sitä miestä juoksuhaudoissa ja ihailen sinua, orgasmin läheisyyttä ahdistuneena olet nähnyt minut ja viimeisen kerran minä olen ollut naru kaulalla odottanut graniitissa tapahtuvan muutosta ovien avautuvan, niihin koskematta Ehdoitta rakastan, mutta sisällä tapahtuu liikehdintää kammiovärinää pelottaa, ettei rakkautta löytyisikään en tunnistaisi tunnetta, joka kerran oli yhtenään Poistun etuovesta, jotta naapurisi näkevät etten tunne ikävää otat kiinni mutta et helvetissä päästä