Kirjoitukset

On sellaista ja sitten sitä toisenlaista

kakofonia, 30.12.2016 18:18
Katsottu 902 kertaa

Mietin, että on kevyttä ihastumista sellaista, joka tulee vaivihkaa on sellaista, jonka varassa voi roikkua ja sen voi unohdella aina hetkeksi on sitä vakavampaa, sitä, johon heräät juuri siinä hetkessä kun se alkaa ja mietit siinä hetkessä että voi helvetti ja keräät kamasi ja sydämesi jättää lyönnin välistä Keräät senkin siitä lattialta. On sellaista, joka saa minut kuuntelemaan rakkauslauluja ja löytämään sinut niistä kaikista. On sellaista, joka saa koskettelemaan alahuultani vain halutessani palata siihen, että sinä puraisit sitä torstaina kahdeskymmeneskahdes elokuuta kaksituhattakaksitoista ja olen kantanut niitä hampaanjälkiä sieltä asti. En halua, että satutat minua, haluan, että muutat minua. Muista, siinä on ero. Ja kun nainen antautuu, se ei ole leikin asia. Ja kun nainen antautuu, on olemassa sellaista, jota alkaa muodostua siihen ihastumisen ja sitten rakastumisen ympärille. On sellaista, joka aloittaa muovaamisen, vaatimisen, olettamisen ja kasaa ympärillesi tippukiviluolaa, järkähtämätöntä, luulee, mutta katsoo sen sortuvan seitsemän vuotta myöhemmin. Tuntee pettymystä sinusta, mutta erityisesti itsestään: ettei kyennyt muovaamaan, hoivaamaan, parantamaan, ohjailemaan, ennustamaan. Sillä vain naisen tulisi olla juuri niin osaava ja yli-ihmisen kaltainen. Ja sehän on sellaista, ettei kukaan muu odota sitä naiselta, paitsi nainen itse. Tai ellei mitään edellämainittua tapahdu, tapahtuu se, että sinä alat maistua lauantaimakkaralta. Sohvalla silmät tuijottavat samaan suuntaan, kuten siinä runossa on se parempi, vaan arkielämässä sitä huomaa kaipaavansa niitä toisen silmiä hyvin paljon niin, että ne olisivat kohti omia. Sohvatyynyt menettävät muotonsa, olen kertonut siitä jo eräässä laulussa ja siitä seuraa minulle jotain hyvin tyypillistä, sitä, että sinä olet aamun metrolehti: vaikka olisi jotain uutta, en enää huomaa sitä, olet jo niin nuhjaantunut sormenpäihini. On sellaista, jossa minun täytyisi kokoajan olla valppaana. Mietin, että tulisi kokoajan tiedostaa ja ymmärtää ja selitellä ja olla selittämättä oikeassa kohtaa, jotta arvostaisit tarpeeksi, etkä pitäisi naiivina. Se olisi sellaista, jossa minun täytyisi vakuutella ja vaikuttaa sinut aina uudestaan. Ollako sitten sellainen, että keksisi kokoajan jotain uutta ja mahtavaa ja mielenkiintoista eihän minusta ole niin pitkäksi aikaa olemaan niin helvetin erityinen

Kommentit