Kirjoitukset

Omistamista

kakofonia, 07.01.2017 21:30
Katsottu 870 kertaa

Takaraivossani kylmää sinä olet ampunut luodin oikean korvani yläpuolelta sinulla on nimi, joka muistuttaa erästä kadunkulmaa siellä on tapahtunut kauheita muistoja, mutta eivät minun omia, mutta kerron niistä, kuin ne olisivat omistaminenhan on suhteellista Jo Nuuskamuikkunen sen tiesi. Jossain toisessa elämässä rakastuisin sinuun niin, niin kovasti, kerron ja sinä yrität vääntää totista naamaa ja kun olet totinen, olet vuosia vanhemman näköinen tiedän, kuinka samanaikaisesti sinua huvittaa, kuitenkin kouraisee vatsasta joku nyrkillä palan ja ajattelet, että miksi vasta siellä, miksei nyt ja tiedät silti, että juuri siksi ei juuri nyt minä olen saanut, mitä haluan ja on kliseistä sanoa, että se ei usein ole sitä kuitenkaan mutta tiedäthän, kliseet ovat kliseitä syystä, vain ja ainoastaan Jaan pari viisautta uudenvuoden juhlissa, nekin on keksinyt joskus jo joku toinen mutta te nyökkäilette arvostavasti, sillä kyse ei ole viisaista lauseista kyse on siitä, osaako sanoa ne oikeassa kohdassa Ketään ei voi omistaa jaan tekopyhänä lehtisiä ja katson syyllistävästi ohikulkijoita ja sitten, sitten minä sidon sinut sängynpäätyyni ja teen kumarruksesta ikiaikaista aina sama vanha tarina, olen tapojeni orja Ihmiset poistuvat kuin liukuhihnalla ja äiti kehottaa vilkuttamaan ja minä vilkutan ja minä tiedän, että pitäisi pystyä rakastamaan vain hetken sillä jos rakastaa kaukaa, se on mahdollista, mutta on kai se yhtä tyhjän kanssa sillä rakkaus, vain rakkaus on sellaista, joka voi olla yhtäaikaa kevyttä kutitusta ja sairasta tarvetta omistaa sinä et tahdo omistaa minua ajattelin viime vuonna sen olevan kaunein lause, minkä kieleltään voisi minulle lasketella tänään tajusin sen olevan elämäni hirvein

Kommentit