Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Raimo, 13.01.2017 13:32
Katsottu 894 kertaa
Uni rannasta Mystinen lintu lentää, yllä nummien. Kokoa sillä paljon, katsellen alas. Vanha kylä kivinen, vanhat miehet kävelevät, verkkaan kivisiä kujia myöten. Parkkiintuneet raihnaiset soturit, taistelleet ikänsä vastaan, herroja englannin. Ylpeys kuvastuu ahavoituneissa kasvoissa. Periksi ei annettu, koskaan eikä kenellekkään. Voima jäljellä isoissa kourissa, vielä kerran tarvitaan heitä. Voima pohjolan, saapunut rannalle. Viikingit hurjat, sarvi kypärät päässään. Katsellen menneeseen liitelee, nousten korkealle, lintu mahtava. Käskystä ei kenenkään, kaikki pienestä isompaan, etsivät terää lihaa purevaa. Huuto hirmuinen kaikuu, vyörynä valtavana, teräs tanassa, taistellen kotirantojen puolesta. Omasta minuudesta, muinaisista tarinoista. Ei milloinkaan armoa viholliselle. Kylän väki vähenee, tappioita molemmille. Järkälemäisesti kuin valtava kivi, pysyy soturi taistelemassa. Vastassa oli kuka tahansa, kauanko kestää taistelua jatkuvaa, niin kauan kun ylpeyttä riittää. Soturi verinen, mutta ei lyöty. Vahtii rantoja kotinsa.