Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
eerro, 05.03.2017 16:36
Katsottu 704 kertaa
Olipa kerran Poika. Hän rakasti Elämää. Vaikka ennen hän vihasi Elämää. Ja niin kuin Elämä, ja koko maailma, on peili joka heijastaa katsojan kasvot katsojalle itselleen. Siispä, koska Poika niin vihasi Elämää, niin vihasi Elämä myös Poikaa. Ja se oli hyvä. Pojan ja Elämän välit olivat niin tulehtuneet monen vuoden riitelyistä, erimielisyyksistä ja taisteluista, että Poika oli tullut siihen pisteeseen ettei voisi enää muuten vahingoittaa Elämää, kuin tappamalla sen. Mutta sitä Poika ei kuitenkaan halunnut. Oli Pojalla ja Elämällä ollut verisiä taisteluita aiemminkin, ja juuri niistä Poika oli oppinut että taistelu ei ole ratkaisu riitaan. - Riidat loppuu sopimalla. Poika sitten nöyrääkin nöyremmin pyysi Elämältä anteeksi, ja antoi Elämän sulatella anteeksipyyntöä kaikessa rauhassa. Sillä välin Poika mietti ja kävi läpi menneitä vuosia. Ja koska Elämä on niin suuri opettaja, se tiesi, että nimenomaan anteeksianto on kaiken avain. - Niinpä Poika ja Elämä aloittivat puhtaalta pöydältä, ihan alusta. Ja yllätyksekseen he ystävystyivätkin pian. Pojalla oli myös perhe, erittäin monimuotoinen ja vivahteikas. Äidillänsä oli monta suhdetta takana, ja isällään kallis auto ja paljon rahaa. Mutta koska Elämästä oli tullut ystävä, se opetti Pojalle myös, etteivät kihlaukset tai rahamäärät voineet ikinä riittää määrittelemään ihmistä. Ja tuon Elämän ensimmäisen opetuksen, anteeksi-annon myötä, Poika alkoi luomaan uudenlaista suhdetta isäänsä, myös puhtaata pöydältä. Pojalla ja äidillä oli jo aiemmin ollut vakaammat välit. Pojan teorian mukaan siksi, että äitikin mietti suhteitaan, myös Elämään. Poika oppi lisää; Aiemmin hän oli asettanut paljon ehtoja ystävyydelle Elämän kanssa. Kuten: "voin olla ystävä, kunhan nämä ja nämä ihmiset pyytävät minulta anteeksi. Ja kunhan saan tuon ja tuon" Ja eihän ystävyyttä voi ostaa. Se ei olisi todellista ystävyyttä. - Ystävyys on sitä, että molemmat hyväksyvät toisensa juuri sellaisena kuin on. Poika siis hyväksyi Elämän, juuri sellaisena kuin se on, ja sama toisinpäin. Näin he pystyivät alkaa ratkaisemaan kummankin ongelmia, toisiaan auttaen. Ja sitähän se ystävyys myös on; jaetaan kaikki ilot ja surut. Elämä teki Pojan onnelliseksi, ja Poika Elämän. Ja niin he kulkivat käsi kädessä kohti uutta, varmoina siitä että selviäisivät yhdessä mistä vaan. /eero