-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Jonesi, 27.03.2018 21:16
Katsottu 608 kertaa
Puistomainen miljöö ja viikunapuita. Iso vaahtera ja hento kevät tuuli. Auringon paiste ja muisto nuoruudesta. Kesällä 1910 leikin tässä sisarteni kanssa, juuri tässä. Alla ison vaahteran. Kun katson sivulle, näen kauniisti ikääntyvän vaimoni. Vielä täynnä elinvoimaa. Tämän maan omistaminen ja käyttö on nykyään rajoitettua. Ei minun nuoruudessani ollut. Kaikki muuttuu ja aika kulkee omia polkujaan. Minäkin olen muuttunut, ainakin kasvoista ja hieman myös hiusteni värin osalta. Mutta mieleni ei ole. Olen vieläkin se sama vilipertti poika alla vaahtera puun, joka haaveilee jostain uudesta, tuntemattomasta. Katoavaa kansanperinnettä on unelmointi, sen olen havainnut. Eihän elämää ole ilman unelmia, silloin ei ole mitään. Vain tyhjää, totaalisen tyhjää. Minun maailmani ei ole onneksi ollut sellainen, se on ollut hieman toisenlainen.