-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Diver, 05.07.2018 12:29
Katsottu 802 kertaa
Jokainen päivä, hetkeksi,
maailman tuulet tyyntyvät.
Rakastan sitä hetkeä.
Sinun hetkeäsi.
Näen sinut ympärilläni,
silmäsi katsovat minuun sisälle.
Näet sen mitä olen.
Sen jonka vain sinä teet todeksi.
Tunnen tuoksusi, yhtä elävästi
kuin suudelmastamme olisi vain silmänräpäys.
Hellä kosketuksesi,
vaikka vain pieni hipaisu,
saa minut kipinöimään kuin tervastulen.
Minne vain kääntäisin katseeni, rakkautesi kauniit sormenjäljet kirjovat elämääni.
Mutten silmiäni käännä sinusta,
sillä kauniimpaa ei ole.
Pimeimmänkin yön selkään, käyn kevein askelin.
Sinun lempeä äänesi ohjaa kotiin luoksesi ja sydämemme saavat levon toisissaan.
Kirkainkaan kevätpäivä, ei ole puolta sinun kosketuksestasi.
Sadepäivän nautinnollisella raukeudella vaivun virkistävään lepoon viereesi.
Kun sanot rakastavasi.
Elämä on siinä hetkessä ja koko maailma pysähtyy.
On vain onnellisuus.
Ja onnellinen saan tuon kokea ,
yhä uudelleen ja uudelleen,
aina pakahtumiseen asti.
Tuulessa ja tyvenessä. Pimeän ja kirkkauden välillä. Aamusta aamuun.
Hetkenä jolloin mailman tuulet tyyntyyvät, on vain hiljaisuus.
Kuulla,tuntea,nähdä,
Se ainoa mikä merkitsee.
Rakkaus.