Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Raimo, 01.02.2019 11:03
Katsottu 907 kertaa
Kirkuva sielu. Mustat ajatukset seuranain, epätoivon hetket ei valoa lain. Pysyväisyyden monumentti alla jalkojen, ikuisuutta huokuva kallio vakaana elämän hetkissä. Ei turvaa missään, tuulet heikkojen sielua repien. Avattu takki vasten puhuria taituroin, jyrkänteen reunalla alla vain tyhjyys Miekka tuettuna kivien väliin, varmoin askelin etenen. Jalkani terävään terään painautuen, veri tippuen tyhjyyteen. Ajattomaan aikaan jossa ei ole alkua eikä loppua. Mitä muutamasta punaisesta pisarasta, matka kuitenkin etenee kohti toisen kallion reunaa. Hitaasti hivuttaen saavumme määrän päähän, perillä tuska on merkityksetön, olemme saapuneet jonnekkin. Elämämme pieniä polkuja kulkien. Hymyilemme perillä.