-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Nikodeemus, 24.07.2019 0:02
Katsottu 748 kertaa
Pitkän aikaa manattuani kun mikään ei onnistu ja vanha työkin alkoi maistua kaappiin unohdetulta näkkileivältä. Mietin miksi tämä elämä tuntuu ikuiselta tervassa juoksemiselta? Estettä esteen perään, kuopasta toiseen ja ojasta allikkoon. Loppuuko tämä ikuinen kamppailu koskaan? Istuin syömässä Isän tekemää ruokaa ja tajusin sillä hetkellä, kuinka itsestään selvänä pidän asioita joilla oikeasti on merkitystä tässä elämässä. Minulla on Isä joka huolehtii perheestään, Äiti joka rakastaa meitä enemmän, kun sanat voisi kuvailla. Veljiä ja sisko joiden puolesta tekisin mitä tahansa. Katto pään päällä ja lemmikki kissat. Minulla on kaikki tärkeimmät asiat tässä elämässä. Sitä joskus unohtaa omien murheiden sekä välkkyvien ruutujen keskellä, että mikä tästä elämästä tekee elämisen arvoisen. Siksi halusin kirjoittaa tämän kirjeen itselleni, kun elämän tuulet ovat vieneet kauas tulevaisuuteen. Kun olet siellä mihinkä elämän purjeilla olet seilannut. Ja vaikka kaikki olisi kadonnut, arvosta sitä mitä sinulla on nyt.