Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Jary, 04.12.2019 20:15
Katsottu 539 kertaa
Tämä on se päivä jolloin me taistelemme ja kipuamme ylös elämän jäistä rinnettä. Emme tiedä mitä toisella puolella odottaa, meillä on vain mielikuva paremmasta. Täällä edessämme on vain tämä rujosti viillelty totuus, joka on päältä säröilevän lasisen hauras ja sisältä niin kauniin tyhjä, joka koskettaessa hajoaa murenee kuin ohut hauras kuori. Tästäkö tämä taas alkaa mielemme loputon hulluuden vapaapudotus. Täällä jossa tehdään epätäydellisyydestä valheellisen täydellistä. Ympärilläni enää vain tunnemme kuinka pimeys laskeutuu yllemme laahaten värjäten maan tummiin varjoihin. Kuulen ääneen lausutut mielen tyhjät sanat, jotka valuvat koskettavan kipeinä saaden tämänkin päivän näyttämään vääntyneen kolhiintuneelta. Milloin oli se päivä jolloin meidän painajaisunestamme tuli taas näin todellista. Taas kun odotimme, todella odotimme, sitä päivää missä aurinko nousisi kipinöiden silmien takaa häikäisten hukuttaen mielemme ajatukset valoon ja katsoisimme vain kuinka tuo sykkivä valo rikkoisi pimeyden väreilevän rajapinnan. Lopussa olisimme kuin vain vaalean valuvaa hiekkaa ja hajoaisimme pehmeästi tuuleen häviten hiljaisuuden kuiskauksiin tuntematta enää yhtään mitään