Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Jary, 14.12.2019 20:24
Katsottu 507 kertaa
Sortuvan kivisillä teillä askelten alla maa hiljainen vyöryen murenee. Harmaa sade raskaasti likaisena päällemme pukeutuu. Pilvet itkien vuodattavat kyyneleensä viimeistellen muistonsa ikuisuuden kestävään suruun. Täällä totuus häviää elämästä vetisen saviseen maahan vieden meidät kaikki säälimättä mukaansa. Tämä loputon harmaa värittömyys lyö viiltäen lävitsemme halkaisten viimeisetkin tunteemme. Eikä täällä enää mikään vahingoita, eikä mikään satuta niin paljon kuin tietämättömyys tulevasta. Sillä nyt eteemme aukeava väritön todellisuus saa meidät unohtamaan itsemme emmekä tiedä mitä meistä onkaan tullut. Kasvottomia ja niin kylmän tunteettomia