Kirjoitukset

Vaeltajat

Dreamer, 21.09.2006 20:51
Katsottu 1847 kertaa

Tuuli puhalsi pois kaikki voimani. Tasapainoilin kantapäiltä varpaille ja tunsin olevani painoton. Voimakas puhuri iski vasten kasvojani ja oli keikauttaa minut nurin alapuolelle kaartuvaan notkoon. Katselin pudotusta hieman hymyillen ja mietin selviäisinkö siitä ehjänä. Rinkka odotti metrin päästä kolmen muun rinkan vieressä. Selässäni tuntui edelleen paino, kuin rinkka olisi yhä ollut harteillani. Otin takkini pois ja sitaisin sen hihoista rinkkani kiinnitysnaruihin. Tuuli puhalsi taas voimakkaammin ja nostatti takkini liepeet korkealle ilmaan saaden minut kiristämään hihoissa olevaa solmua. Tuntui hyvältä olla korkealla, nähdä koko kävelty matka takanaan. Enää ei olisi nousua. Elina sytytti tupakan ja katseli mietteliäänä alas. Hän puhalsi ajatuksissaan savua vasemmalle puolelleen ja karisti tuhkaa eteensä. Tuuli paiskasi ne päin hänen kasvojaan. - No hyi hemmetti. Naurahdin ja hyppäsin taas seisomaan korkeammalle kivelle. - Sen siitä saa. Älä karista vastatuuleen. - Mennään jo, Situ mumisi istuessaan rinkkansa päältä. Paitsi että oottakaas, mä syön rusinoita ensin, mulla on nälkä. - Sä ja sun rusinas, Elina hymähti ja karisti tuhkaa Situa kohti. - Lopettakaa nyt jo molemmat. Ollaan tässä vielä hetki ja jatketaan sitten eteenpäin. Minne se Rasse nyt taas hävisi? - Tökkimään muurahaispesää. Ottaako joku rusinan? - Ole hiljaa Situ, Elina murahti koittaessaan etsiä vesipulloa rinkastaan. Hymyilin kahdelle ystävälleni ja kävelin hiukan alarinteeseen. Tuuli pieksi hiuksiani silmille ja jossain solisi puro. Tunsin kädet ympärilläni. - Elina lähettää sulle terveisiä että jos se ei kohta pääse pois tästä tuulesta niin tapahtuu murha, Rasse hymyili hiuksiini. - Oota, ollaan tässä vielä hetki. Ihan hetki. Aurinko paistoi takaapäin ja valaisi alla siintävän laakson. Puron solina sekoittui tuulen huminaan ja välillä kaikuvaan kotkan huutoon. Hymyilin itsekseni ja tunsin olevani onnellisempi kuin koskaan.

Kommentit