Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
dream, 24.09.2006 13:45
Katsottu 1662 kertaa
Istun täydessä linja-autossa. Astut linja-autoon ja huomaat, että kaikkialla muualla on täyttä paitsi minun vieressäni. Mitä teet? Seisotko vai tuletko viereeni istumaan? Kävelet päättäväisen näköisenä viereeni ja kysyt "onko tässä vapaata." "Tietysti on." Istuudut. Olet hengästynyt, ehkä juoksit linja-auto pysäkille, ehkä et. Sitä en tiedä. "Sara. Olen pahoillani. Anna anteeksi." Miksi minä antaisin anteeksi hänelle? Miksi? Tuijotan tuimana ikkunasta ulos ja olen hiljaa. Huokaat raskaasti. "Anna anteeksi." Yrität vielä kerran. Hiljaisuus. "Sara?" Lopultakin saan avattua suuni. "Miksi antaisin? Minä luulin että voin luottaa sinun sanaasi, mutten näyttävästi voi." "Mutta Sara. Anna anteeksi. Olen todella pahoillani. Lupaan etten koskaan enää tekisi mitään sellaista. Pyydän anteeksi nöyrästi. Saanko anteeksi, Sara?" Tulee pitkä hiljaisuus, jonka rikkoo stop-napin kilahdus. "Jään tähän." Nousen ylös lähteäkseni. "Minä myös." Katson Teroa kysyvästi. "Sinultahan on tästä matkaa kotiin melkein kymmenen kilometriä." Tero ottaa kädestäni kiinni ja taluttaa minut linja-auton ovelle ja astumme yhdessä ulos. Seisomme ulkona bussipysäkillä pakkasessa. "Sara. Minä rakastan sinua." Tunnen tuskan sisälläni ja kyynel vierähtää poskelleni. Tero rutistaa minut itseänsä vasten. "Niin minäkin sinua. En voi olla vihainen sinulle." Tuijotamme toisiamme silmiin. Minulla on siniset silmät ja Terolla ruskeat. "Minne mennään?" "Minne tahansa, kunhan saan olla kanssasi."
Irishe, 27.04.2008 10:15
Hyvä teksti. Vaikkakin hieman kliseinen. Lyhyet lauseet ja selkeä kerronta iso plussa. Todellakin sopii tähän kirjoitelmaan. En ole ennen sinun tekstejäsi lukenut, mutta täytyy sanoa, että tämä ainakin oli lukemisen arvoinen. Osaat todellakin kirjoittaa.