Kirjoitukset

Mallinukke

cherryflame, 03.10.2006 22:32
Katsottu 2282 kertaa

Istuin työkoneeni ääressä tekemässä loppusilausta suunnitteilla olevalle vaatteelleni ja makea haukotus kiiri koko vartaloni läpi päästäkseen lopulta ulos. Vilkaisin kelloa ja myönsin itselleni, että oli aika lähteä kotiin. Laitoin koneen kiinni ja paperini takaisin salkkuuni ja sammutin työpöytäni valon. Nousin tuolilta ja käännyin kohti ulos vievää ovea kun huomasin varaston oven alta paistavan valoa. Kummallista, ajattelin. Kävelin varaston ovelle ja avasin sen kurkatakseni oliko joku muukin vielä töissä. Sisällä ei näkynyt muita kuin mallinukkeja ja vaatetankoja. Yksi mallinukeista oli vääntynyt hassusti. Sen kädet sojottivat molemmat eteenpäin ja pää oli kääntynyt ovea kohti. Nuken toinen jalka oli kohonnut ilmaan, ihan kuin se olisi lähdössä liikkeelle. Naurahdin nuken asennolle ja menin vääntämään sen takaisin kunnon asentoon. - Varastomiehillä on outo huumori, puhelin nukelle. Kun olin saanut sen taas seisomaan suorana, astuin vähän taaksepäin ja otin laukkuni maasta. Astuin ulos huoneesta ja ennen kuin sammutin valot toivotin vielä hyvät yöt nukelle ja sitten lähdin. Seuraavana aamuna heräsin monta tuntia myöhässä pomon vihaiseen puheluun. - Sun piti olla täällä jo aikoja sitten! Ärjyi pomo langan toisessa päässä. Ravistelin vielä unta silmistä ja unihiekkaa hiuksista ennen kuin tajusin mistä oli kyse. Anteeksi pyytelyni ei kuitenkaan tuntunut auttavan pomon mielentilaan. - Huomenna on yhtiön kannalta yksi tärkeimmistä tapaamisista ja sinä se lorvit kotosalla vaikka pitäisi olla tekemässä selvitystä täällä! Nyt ääntä nopeammin toimistolla tai… Puhelu katkesi siihen ja luurista tuntui nousevan savua vielä pitkään. Hyppäsin sängystä ylös ja etsin pika vauhtia kaikki vaatteeni ja heitin hiukset nutturalle takaraivolle ja salkun kainaloon. Autooni päästyäni huokaisin ensimmäistä kertaa koko aamuna syvään ja väänsin virtalukossa avainta. Moottori alkoi kehrätä ja kaarsin pihasta pois valtatietä kohti. Työpaikan hulina oli entisellään. Ainoastaan pomon punaisena hehkuvat kasvot ja viivana tuijottavat silmät minuun kohdistettuna tekivät ilmapiiristä hieman erilaisen. Kiiruhdin työpöytäni ääreen puolijuoksua ja etsin kaikki tarvittavat kansiot esiin ja yritin päästä tahtiin taas mukaan. Samassa pöydälleni lätkäistiin suuri pino papereita. Nostin katseeni hitaasti ylös ja kohtasin pomon kasvot. - Näiden pitää olla sitten huomiseksi valmiita. Enempää sanomatta pomo hävisi omaan huoneeseensa. Hienoa, ajattelin, taas menee reilusti ylitöiksi. Enempää murehtimatta aloin käymään paperi- ja kansiopinoja läpi tuskaisesti. Päivä lipui hiljaa ohitse ja suurin osa ihmisistä häipyi kuuden aikaan, mutta minun oli vieläkin painettava töitä. Hämärä painui raskaana verhona illan jatkeeksi ja viimein pomokin lähti jättäen syyttävän katseensa vielä kiusaamaan minua huoneeseen. Puolen tunnin yksinolon jälkeen laskin paperit pöydälle vähäksi aikaa ja nojasin päätä käsiini. Työ ei tuntunut vähenevän yhtään. Samassa huomasin taas valon palavan varaston oven alta. Eivätkö ne ikinä osaa sammuttaa niitä? Nousin pöydän äärestä ja kävelin väsynein askelein ovelle ja riuhtaisin sen auki… Kirkaisin. Samainen mallinukke, jonka juuri eilen olin tavannut, seisoi aivan oven takana. Haukoin hetken henkeäni ja purskahdin sitten nauruun. Että voi sitä säikähtää yhtä vaivaista muovista nukkea. - Ajattelitko lähteä iltakävelylle? Vai iltapalaa hakemaan? Puhelin taas nukelle ja naureskelin itselleni kantaessani nukkea takaisin varaston perälle. Laskin nuken alas ja käännyin päätä puistellen. Sammutin valot ja laitoin oven kiinni. Katsoin taas työpöytääni kohti. Yksi vaivainen pöytälamppu loi valoa pimeään toimistoon. Se oli niin säälittävän näköinen pilkku pimeässä. Kävelin takaisin pöytäni ääreen ja nosti taas uuden paperin eteeni. Onneksi näitä ei ole enää paljoa, ajattelin ja hörppäsin kahvia mukista. Kylmää. Mutta uuttakaan en jaksaisi keittää, joten antaa olla. Venyttelin niskojani ja päästin nutturani vihdoin vapaaksi. Pörrötin hiuksiani ja huokaisin tuijottaen kattoon. Äkisti kuulin kovan narahduksen ja säikähdin niin kovasti, että kaaduin tuoliltani selälleni. Kipusin ylös nopeasti ja kuljetin katsettani toimistossa. - Huhuu! Kuka siellä? Kukaan ei vastannut ja sitten silmäni osuivat varaston avoimeen oveen. Hapuilin säikyin silmin toimistotiloja, mutta en nähnyt ketään. Ehkä joku piileskeli varjoissa ja pilaili kanssani, mutta… äskenhän minä kävin varastossa eikä siellä ollut ketään. Miten se… Samassa iso pala juuttui kurkkuuni ja sydämeni lakkasi lyömästä. Nukke. Tuijotin hetken pimeään, mutta ajoin sitten ajatuksen päästäni. Muovinukkeko muka karkaisi varastosta itsekseen? Mitähän sitä on taas tultu juotua? Istuin alas tuolilleni ja painoin pääni käsiini. Ehkä olin sekoamassa, kun olin valvonut työn parissa niin myöhään. Nostin katseeni ja katsoin varaston ovea. Se oli kiinni. Eli olin vain kuvitellut kaiken. Nostin taas paperit nenäni eteen ja samassa kylmä, muovinen käsi laskeutui kaulalleni.

Kommentit