Kirjoitukset

Kirje

Dreamer, 06.10.2006 22:07
Katsottu 1690 kertaa

Uskoimme liian vähän vain hetken pysäytetään aika ja ollaan hetki vain toisillemme eikä katsota taaksepäin ei eteenpäin ollaan vain ja kuunnellaan kun hiljaisuus ympäröi meidät. Petitkö minut? Et koskaan. Hiljainen väärinymmärrys ja tuhat sanaa repii sielun riekaleiksi. Eihän mikään haavoita kuin sanat joka on tarkoitettu tappamaan ilman todellista tarkoitusta ja jotka kuitenkin tappoivat vain vähä vähältä parannamme lopulta toisemme. Paperilla kyyneleitä ilmassa leijuu teen tuoksu Sanasta sanaan jaat sielusi uudelleen kanssani vaikken sinulta ole sitä ansainnut. Katson taas kalliolta tulevaa ja näen hieman kauemmas sillä näen sinut. Kuten kerran näen kasvosi kirkkaina kuulen äänesi aivan kuin kerran. Unohdinko sinut? En koskaan. Kynän jälki leviää jälleen kuivaan nopeasti poskeni tänään, ystäväni aion keroa taas sinulle kaiken. Ehkä vielä joskus saan tarpeeksi rohkeutta etsiä numerosi valikosta ja kuulla äänesi. Aivan kuten kerran.

Kommentit