Kirjoitukset

Lootuskukat

Geraki, 31.10.2006 13:39
Katsottu 1973 kertaa

Tälläinen tarina, jonka olen kirjoittanut koulussa aineena. Vielä hieman kesken, koska pitäisi kirjoittaa kotona loppuun. Kommentteja kaivataan syvästi. Alku on sitten suoraan vedetty äidinkielen oppikirjastani, koska meillä oli niin katsotustikin yhteinen aloitus. Tai siis sai valita kolmesta valmiista alusta. Mutta nyt, tarina alkaa. ------------------------------------------------------------------------------------- Varjot alkoivat pidentyä. Keskipäivän helle hiipui. Tilanne alkoi muuttua pelottavaksi, jopa uhkaavaksi. Ikään kuin porottava aruinko olisi suojannut häntä. Nyt se pakeni paikalta ja kulman takaa saattoi astua esiin kuka tahansa kuin lännenfilmeissä. Miitä sitten tapahtuisi, kun tulisi aivan pimeää? Jotta ymmärtäisimme paremmin sitä, mitä oli parhaillaan tapahtumassa, on meidän viisasta kurkata menneeseen. Palatkaamme siis aikaan "ihan jokin aika sitten." Ruskeahiuksinen, arviolta noin 15-vuotias tyttö istui kiikkutuolissa. Talo, jossa hän asui, oli vanha, eikä siihen oltu tehty pitkään aikaan mitään remonttia. Tytön nimi oli Shu'un Preciese. Häntä kylläkin kutsuttiin aina nimellä Shu tai sun. Shu oli asunut yksin viime vuodet, aina sen jälkeen kun hänen vanhempansa olivat kadonneet mystisesti. Hän oletti heidän kuolleen. Shu'un ei tiennyt vielä sitä, ettei hän ollut täysin normaali ihminen. Ei ennen kuin vanhanaikainen lankapuhelin pärähti soimaan. Laiskasti Shu nousi kiikkutuolista, käveli puhelimen luo ja nosti kuulokkeen korvalleen sanoen samalla: "Preciesellä. Shu'un puhelimessa. Kuka siellä?" Hetkeen kukaan ei vastannut tytölle mitään. Pian alkoi kuitenkin kuulua julmaa naurua. "Kuka siellä?" Shu vastasi jo hieman ärtyneenä. Lopulta, juuri kun tytö oli uhannut sulkevansa puhelimen, alkoi luurin toisessa päässä oleva mies puhua. "Kuule. Sinuna pakkaisin kaiken sinulle tärkeän ja poistuisin talosta. Se katsos "katoaa" kymmen minuutin kuluessa. Näkemisiin." Shu ei ollut varma, mitä sanoa tai tehdä. Hän laski kuulokkeen hölmistyneenä paikalleen ja marssi huoneeseensa. Siellä hän alkoi pakata tavaroitaan koriin, joka oli sattunut hänen käsiinsä kun hän oli astunut huoneeseen. Noin viiden minuutin päästä puhelun loppumisesta alkoi jostain kuulua jyrinää. Tyttö hätääntyi, otti korin ja juoksi ulko-ovelle. Hän oli jo laittanut muut ulkovaatteet päälleen ja alkoi sitoa kenkiään, kun jostian kuului, että aikaa oli jäljellä vielä minuutti. Viime sekunneilla Shu ryntäsi talosta ulos, juuri ennen sen katoamista. Järkyttyneenä tyttö lähti juoksemaan kohti hämärtyvää yötä kädessään tuo puinen kori ja sen sisältö. Ja nyt viimein olemme päässeet siihe, mistä tämä tarina alkoi. Shu'un pysähtyi hengästyneenä ja lyhistyi maahan. Hän ei tiennyt, kuinka pitkään tai kuinka pitkälle hän oli joussut, eikä hän tiennyt missä hän oli. Lopulta hän nousi pystyyn, mutta kaatui kohta takaisin maahan järkytyksestä. Hän oli nähnyt valtavan suden ja sen selässä mustiin pukeutuneen hahmon. "Nosta hänet kyytiin, Illuminati." Hahmo suden selässä sanoi. Susi nosti Shunin selkäänsä. Se kävi loppujen lopuksi kovin helposti, sillä tyttö oli joutunut sôkin omaiseen tilaan. Hahmo Illuminatin selässä huokaisi ja käski suden lentoon. Se kun omisti myös suuret nahkasiivet. Shun heräsi. Huone johon hän oli joutunut oli kylmä ja pimeä. Ja sitten joku alkoi puhua. "Shu'un Preciese", puhuja aloitti. "Ei, sinä olet Nidaime Renge. Olet saapunu ttänne kahden muun kanssa suorittamaan erästä tehtävää." Puhuja jatkoi. Shu huokaisi. Mihin hän nyt taas oli mennyt sekaantumaan? Hän päätti kuitenkin pysyä hiljaa. Puhuja ei kuitenkaan enää jatkanut. Jossain avautui ovi, ja sisään astui kaksi noin 18 vuotiasta naista. He eivät sanoneet mitään kävellessään Shunin luo. Shun ei sanonut mitään, ei edes silloin kun naiset tarttuivat häntä käsistä ja alkoivat suorastaan retuuttaa häntä johonkin. Shun vain huokaisi ja sulki silmänsä. Seuraavan kerran hän aukaisi ne kun hän tunsi retuutuksen viimein loppuneen. "Hyvää työtä, Renge ja Sandaime Renge." Sanoi joku. Shun tunsi, kuinka naiset irroittivat otteensa hänestä. Tyttö nosti katseensa ja näki aikuisen miehen. Mies oli pitkä, ja hänellä oli yli olkapäitten ulottuvat mustat hiukset. Hän hymähti ja otti pari askelta lähemmäs Shunia. "Minä olen Vi'Her. Sinä, Nidaime Renge, olet tullut tänne Woherin maahan suorittamaan erästä tehtävää. Seuruelaisesi ovat nuo kaksi, Renge ja Sandaime Renge. Teidän tytyy lähteä matkalle kohti Renge no Yamaa, toisin sanoen kohti Lootuskukan vuorta. Siellä saatte lisäohjeita. Lähtekää, olkaa hyvät." Näine puheineen Vi'her hävisi. Ei niin pitkän ajan kuluttua huomasi Shu kulkevansa muitten perässä kohti vuorta. Oli jo yö, kun he pysähtyivät. Kun leiri oli pystytetty, tuli Sandaime Renge hymyillen Shunin luo ja istuutui tämän viereen. "Minä olen Lotus, toinen lootuskukka", hän aloitti. "Hän on Renge, ensimmäinen. Ja sinä olet Lootus, kolmas lootuskukka. Mutta ehkä on paras, jos aloitan alusta?" Lootus nyökkäsi vastaukseksi. Ja sitten Lotus aloitti tarinnan kolmesta lootuskukasta. "Tämä maailma, Woher, syntyi tarun mukaan silloin, kun siivekäs susi Illuminati juoksi taivaan halki tiputtaen maahan kolme lootuskukkaa. Nämä kolme kukkaa hajosivat ja niistä syntyi tämän maailman elämä ja muut vastaavat asiat. Niistä syntyi myös kolme ihmistä, Renge, Lootus ja Lotus." Lotus piti tauon, ennen kuin jatkoi tarinaansa madaltaen hieman ääntään. "Yksi näistä ihmisistä, lootuksista, joutui Maahan. Ja koska nämä lootukset olivat pitäneet Woheria tasapainossa, alkoi tapahtua hirveitä asioita. 15 pitkää vuotta ihmiset sinnittelivät, kunnes tilanne saavutti lopulta lähes kriittisen pisteen. Illuminati jouduttiin kutsumaan esiin, ja hänet lähetettiin Maahan etsimään kadonnutta Lootusta." Lotus huokaisi. Hänen tarinansa oli loppupuolella. "Hänet löydettiin ja tuotiin tänne. Ja nyt meidän, kolmen Lootuskukan on mentävä Renge no Yamalle ja palautettava tasapaino tähän maahan." Lotus päätti tarinansa. Lootus ja Renge olivat hiljaa, kunnes edellä mainittu sai menettämänsä puhekykynsä takaisin. "O... Olenko minä syntynyt tässä maialmassa?" Oli ainut lause, jonka hän sai suustaan. Lotus nyökkäsi hiljaisena. Lootus ei sanonut mitään. Hän kävi nukkumaan. Aamun tullen Lotuksen jatkoivat matkaa. Toisin kui Maassa, täällä Woherissa oli myöhäis-syksy. He saapuivat vuoren juurelle iltapäivällä. ------------------------------------------------------------------------------------- Eli siis tämä jatkuu vielä jonkin verran. Ja tähän loppuun voisin laittaa jotain ihmisten ja paikkojen nimistä. Renge on Japania, se tarkoittaa lootuskukkaa tai ihan vain lootusta. Nidaime tarkoittaa toista ja sandaime kolmatta Japaniksi. Woher on Saksaa ja tarkoittaa sanaa mistä. Jos joku ei tiedä miltä lootuskukka näyttää, niin täällä on muutama kuvanen. Jos on kysymyksiä juonesta tai jostain, älkää arkailko kysyä. Kommentteja siis otetaan vastaan ja minä myös vastaan niihin, jos otan tarpeelliseksi. Heh.

Kommentit