Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Dreamer, 19.01.2007 22:23
Katsottu 1781 kertaa
Kello löi tyhjää. Aika tuntui hakkaavan paikallaan. Lyyhistyin lattialle pienen pieneksi keräksi ja tunsin olevani tyhjä. Tyhjempi kuin koskaan. Hidas kipu valtasi sormenpääni ja liukui levottomina aaltoina muuhun ruumiiseeni. Painoin pään rintaa vasten ja vedin kädet suojaksi näkymätöntä kylmyyttä vastaan. Hiljaisuus kuiskasi minulle vain totuuksia siitä, ettei täällä ollut minulle enää mitään. Kuulin äidin liikkuvan alakerrassa ja toivoin hänen katoavan. Toivoin niin, ettei hän kysyisi, miten päiväni oli mennyt. Mitä olin tehnyt. Ketä olin tavannut. Eihän minulla ollut enää mitään, mistä kertoa. Lennä… Isoisä oli sanonut niin. Lennä, hän sanoi, sillä sinua, lapsi, ei ole koskaan tarkoitettu elämään kahlittuna maahan arjen murjottavaksi. Sinulla on linnun sydän. - Minulla ei ole siipiä joilla lentää, itkin silloin. Ei siipiä… - Sinulla on siivet. Kun vain opit avaamaan ne ja lentämään. Minulla ei ole siipiä. Tunsin itkun puristavan kurkkuani. Katkaistuilla siivillä ei lennetä. Kyyneleiden valuessa poskiani pitkin tiesin vain yhden asian varmasti: en halunnut huomista. En halunnut herätä kylmässä huomisessa, pukea päälleni vaatteita joista en pitänyt, juoda sitä ensimmäistä kupillista kahvia. En halunnut kiirehtiä kadulle toisten kiireisten ihmisten joukkoon enkä mennä jälleen töihin, uudestaan ja uudestaan aamu toisensa jälkeen… Kurkotin ottamaan alimmalta hyllyltä pahvilaatikon, jonka kansiin olin joskus koulussa liimannut kuvia vesiputouksista, vuorista, sademetsistä ja rotkoista. Kannen alla olivat samat asiat, mutta matkalippuina. Matkalippuina, joista jokainen oli tie vapauteen. Jokainen oli käytetty korsi. Sormeilin varovasti lippuja koettaen palata takaisin niiden historiaan, pyyhin kyyneliä kasvoiltani ja nousin ylös. Matkustajia lennolle A21 pyydetään siirtymään lähtöportille B3. Nostin reppuni lattialta ja seurasin edessäni kulkevia ihmisiä passintarkastukseen. Lentokoneeseen vievä putki oli viileä ja koneen hurina nostatti punan poskilleni. Istuin ikkunapaikalle koneen etuosaan ja vedin kännykän taskustani. Äidin ja isän pitäisi saada tietää etten tulisi kotiin pitkään, pitkään aikaan. Ilma uudessa maailmassa, uudessa elämässä tuoksui vapaudelle.
Yuba, 23.09.2007 12:25
- Mielestäni alku oli vähän turhan angstausta ja sellaista tarkoituksetonta nyyhkytinyyhkytystä. + Juoni kuitenkin selveni loppuun päin, ja paransi mielipiteitäni novellistasi. "Lentokoneeseen vievä putki oli viileä ja koneen hurina nostatti punan poskilleni." Jostain syystä tuo lause oli minusta erittäin hyvä.