Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Perrin, 05.02.2007 16:01
Katsottu 1353 kertaa
Kuin kolea tuuli maahan hakatulla aukealla Silmäsi pyyhkäisevät halki tyhjän autiomaan Hitaasti kaikki valuu ohitsesi kuin pisarat lasia pitkin Mikään elämässä ei tartu sinuun eikä jätä jälkiä Vaikka taistelit vastaan huuto takertui kurkkuusi Sillä olet maailmassasi vain sinä sinun kanssasi Eksynyt lapsi joka vaikeroi äitiänsä itkien Mutta äitiä ei ole vaikka sinä ainoana niin luuletkin Ei ole enää veljiä viereesi seisomaan Ei paikkaa jonne palata enää milloinkaan Alusta asti aina vain varjo jostakusta toisesta Kalpean kuulas jäännös ihmisestä jota et tunne Kun hänen tahtonsa jäi kaikumaan kuolemankin jälkeen Vain sinä ja veljesi vaelsitte täällä vailla tarkoitusta Sinä et ole hän mutta et koskaan myöskään sinä Sillä äiti ei koskaan rakasta sinua niin kuin häntä Tyhjä tila jota et voi täyttää Se on vielä joskus sinulle liikaa