Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Perrin, 05.02.2007 16:24
Katsottu 1371 kertaa
Toisinaan hymyilen kuin kuu. Se johtuu kai väreistä. Ainakin varsinkin niistä. On kaunista kun aurinko nousee talvella, minäkin ehdin ylös sitä ennen. Silloin valo on kultaisempaa kuin koskaan kesällä olikaan. Jos kysyisit mieliväriäni, mietitkö koskaan mitä vastaisin? Odottaisitko jotain perinteistä ja onttoa, sellaista mikä on helppo muistaa ja unohtaa? Vastaan sinulle ehkä tähän tapaan, miellyin siihen sävyyn joka on ominainen talven aamuauringon suutelemalle lumihiutaleelle, onko sille edes nimeä? Se on kirkas ja kaunis, lämmin kylmää pintaa vasten. Kuin sormeni ihoasi vasten. Ja nyt vastaan itselleni, on sillä nimi. Kosketus, se on kosketuksen kultainen, tai ehkä sittenkin sininen, riippunee kunkin katsantokannasta. Voisihan se olla myös oma salainen sävyni. Ja siksi pyydänkin sinua, tehdään yksi yhteinen kutkuttavan suloinen salaisuus. Ja salaisuuksissa olen kuin kuu, kuin Kuu Hopeahelmi, taivaiden uinuva keisarinna.
Dreamer, 07.02.2007 14:53
Voi kauhistus miten ihana runo... nostatti loppuun ihan kylmät väreet, nuo kaksi viimeistä riviä. Hurmaava teksti jossa on annettu mielikuvituksen maalata ilman rajoja. Ja kiitos muuten palautteestasi, arvostan sitä todella paljon. :)