Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Because, 24.02.2007 18:20
Katsottu 1607 kertaa
Kaappini ylähyllyllä oli jo vuosia lojunut pölyinen samettihame. Se oli ruusunpunainen, pitkä ja kaunis. Siinä oli upeita valkoisia koristeita. En ollut koskaan halunnut ottaa sitä. En ollut koskaan välittänyt siitä. Nyt, kun äitini aikoi myydä sen pois, olin alkanut rakastaa sitä. Sitä ei saisi myydä. Sitä pitäisi suojella. Ostin vähillä rahoillani sille suojan. Lasilaatikon. Kotona taittelin hameen kauniisti, ja lukitsin sen rasiaan. Sitten hain pisimmän, rakkaimman takkini. Olin tätä varten ostanut samaa kangasta, jota takin vuoressa oli käytetty. Ompelin huolellisesti palan kolme reunaa. Sujautin avaimen paikkaansa. Ompelin palan neljännenkin reunan kiinni. Nyt hame olisi turvassa. Vein rasian talteen. Seuraavana aamuna lähdin kouluun onnelissena, koska tiesin, että hameeni oli täydellisesti turvassa. Kerrankin koulupäivä, jolloin ei huolen häivää. Illalla, palatessani kotiin, koin valtavan järkytyksen; laatikko oli sirpaleina lattialla! Kaaduin maahan itkemään. Lasinpalat viilsivät herkkää ihoani. Pari päivää myöhemmin, täysikuun yönä, kävellessäni yksin, kylmällä ja kostealla kadulla näin näyteikkunassa ihmeen. Hame oli vahingoittumattomana kaupan ikkunassa! Onnekseni löysin jalkojeni juuresta satasen setelin, vaikka se olikin umpimärkä. Juoksin kyyneleet valuen ostamaan sen. Kotona laitoin hameen sängylleni. Sen pitäisi saada hyvä paikka. Nukuin itse sohvalla. Seuraavana iltana päätin pukea hameen ylleni. Valmistauduttuani, lähdin juosten limusiinille joka odotti pihassani. Pidimme kavereiden kanssa hauskaa. Viimeiseksi menimme koulun gaalaan. Halusin kuitenkin olla yksin. Paha tunne valtasi sisukseni. Juoksin rakkauspolulle saatuani viimeinkin rauhan. Istuin suihkulähteen reunalle. Painoin kasvoni viereeni. Itkin. En tiennyt miksi, mitään syytä ei ollut. Tunsin onneksi olevani yksin. En halunnut kenenkään kuulevan olematonta suruani. Mutta joku oli kanssani. En tiennyt sitä. Tunsin vain kammottavan kivun selässäni, vasemmalla puolella. Sitten kaikki pimeni. Suihkulähteen vesi muuttui punaiseksi. Nousin. Alleni jäi surkeasti murhattu ruumiini vuodattamaan verta. Tiesin sen nyt. Pukuni oli kirottu. Nyt saisin päästä paikkaan, jossa kukaan ei kiroaisi punaista samettihametta, jota oli henkeni edestä suojellut. Valkoiset koristeet värjäytyivät puvun väriin. Vereni oli tuhonnut kaikista upeimman hameen, joka maan päällä voi olla. Jumalattarien asun. Punaisen samettihameen.