Kirjoitukset

SINÄ, PALVOTTU

Milena, 01.05.2007 11:46
Katsottu 1565 kertaa

Etkö tiennyt, että minäkin kai joskus osasin rakastaa? Viha ja katkeruus, mustasukkaisuus, saapuivat varjona päälleni, peittivät minut. Sainhan minä kai olla vihainen. Muut rakensivat sinulle salaisia temppeleitä puutarhoihinsa, lävistivät kätensä nuppineuloilla, pelkäsivät ja kumarsivat, palvoivat sinua. Minä väsyin anteeksipyytelyyn ja siihen, että sinä sait olla täydellinen. Vakuutit, ettet ollut, mutten minä osannut uskoa. Sinulla oli niin vahva yliote minusta. Jonain pimeänä yönä saatoin rimpuilla irti, itkeä ja täristä, antaa vereni valua. Koskaan veri ei kuitenkaan juoksisi minusta sinun vuoksesi, ei sinun kunniaksesi, ei ikinä. Minulla ei edes ollut mitään sinusta muistuttavaa, jollei osoitelappua oteta huomioon. Senkin minä olin itse kirjoittanut vaaleanpunaisella tussilla, ei siinä ollut tippaakaan sinua. Jos minulla olisi ollut jotain, johon sinun kätesi olisi yltänyt, olisin polttanut sen heti. Halusin sulkea sinut mielestäni pois, kauas. Enhän minä se heikompi osapuoli kai ollutkaan. Minähän kuitenkin seison vielä, ja jonain päivänä saan tappaa sinut äänettömästi, omaan syyllisyyteesi, tukahduttaa vihaan.

Kommentit