-
Rekisteröidy jäseneksi
Miksi rekisteröityä?
Salasana unohtunut?
Because, 27.05.2007 13:55
Katsottu 1716 kertaa
Puristan kättäni. Veri valuu silti. Katson maahan. Ruusun piikki repi käteeni haavan. Kukaan ei voi pelastaa minua. Nuoleskelen kättäni saadakseni vuodon pois. Kohta tekee mieli lisää. Vain lisää. En pääse tahdostani pois. Olen nyt yön lapsi. "Vanilla, ruusu." En pääse pois kuoresta joka ympäröi minua. "Ruusu!" Kuulen heikkoja ääniä jotka varoittavat jostain. "Älä koske ruusuun!" Otan ruusun. "Älä!" Joku varoittaa. Ruusu viiltää kivuliaasti uuden haavan. "Ei! Vanilla!" Verenhukka alkaa saavuttaa kuolemaa. En voi mitään enää. Kuolen tälle paikalle. Kuulen pelottavia ääniä. Tumma hahmo tulee luokseni. Se sanoo "Olen Kohtalosi." Se suutelee minua. Tuntuu kylmältä. Ja kaikki pimenee. Herään. Tiedän, että koskaan en pääse minua saartavasta painajaisesta pois. Aina, aina ruusu viiltää. Aina, aina kuolema tulee. En pääse pois. Olen ikuisesti painaisen orja.